Se Sjoen agility

 

Piti päivittää tätä aikaisemmin, mutta se on jäänyt. Muutenkin, mutta on ollut nyt useampia päiviä, kun en ole niin paljoa kotona/koneella ollut kuin keskimääräisesti noin muuten. Kaikkea sekalaista ollut.

Seinäjoelle mentiin 4.12. tuttavan ja bortsunsa kyydillä. (Oli muuten aaaaivan mahtavakyytinen uusi Volvo jonka kyydissä saatiin olla!) Mainiosti menivät urokset, bortsu takaluukussa ja kalterin toisella puolella eli takapenkeillä Gaara. Ei mitään toisistaan välittäneet, mutta tiedettiin jo ennestään, että kumpikaan ei ole mikään erityisen turhaan pörrääjä vaan ihan tasapainoinen kaveri, ja voivat olla myös ulkoillessa varsin lähekkäin ilman mitään machoilua. Ei mua yhtään huolettanut esim yhteisillä jäähdyttelylenkeillä päästää Gaaraa irti.

Mutta joo, ei siis päättynyt vuosi iloiseen luokkanousuun. 5vrp, hyl ja 10vrp oli päivän tulokset. Vitonen yhdestä rimantiputuksesta. Voi hele! Kuitenkin noin muuten oli taas kivaa olla Gaaran kanssa kisaamassa ja olin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Ajallisesti oltaisiin kahdella radalla oltu tuloslistan ykköset jos tulos olisi ollut nolla (verrattuna muiden nyt saamiin aikoihin). Hitto!

Tammikuussa olisin heti halunnut aloittaa 7-8.1. Seinäjoella olevista kisoista kaikkien koirien kanssa kisavuosi, mutta menen kokeilemaan yhtä työtä (jee, vihdoin!) sillä viikolla, joten hetken kestäneen laiskan työttömyyden jälkeen voipi ensimmäisen viikon jälkeen niin väsyttää, että parempi että sinä viikonloppuna vain nukun. 😉 Katsotaan loppukuusta joskos jollekkin koiralle löytyisi jotain kisaa. No, helmikuussa viimeistään.

 

 

 

Kuvat © Sami Ritoniemi

 

 

 

 

Mainokset

Tiibetinspanieli luonnetestissä

 

Luonnetestissä tiibetinspanieli Ancelan Bel Fenix eli tuttavallisemmin Luca.

Kyseessä siis edelleenkin vanhempieni koira, jonka tahdoin uteliaisuudesta saada testattua. Lopulta kävi myös niin, että minä olin se joka ”kehässä” sen kanssa kävi ja vanhempani jäivät katsomaan ja vähän kuvaamaan. Olen tekemisissä tuon koiran kanssa niin paljon, että mun olemisella hihnan päässä ei ollut negatiivista vaikutusta siihen.

Testi oli Jepualla, Uudessakaarlepyyssä sunnuntaina 25.9.2016. Luca oli heti päivän ensimmäisenä, ja paikalla oltiin puoli yhdeksän tienoilla. Tuomareina R. Hynynen ja J. Kerkkä. Koiranetissä tekemäni haun perusteella, Luca oli ensimmäinen heillä käynyt tiibetinspanieli (ja eka testattu tipsu tänä vuonna ylipäätään). 😀

Alle olen listannut tulokset. Lisäsin jokaisen kohdan alle myös loppukeväästä tekemäni ennakkoarvion vs. todellisuuden.

Ihan alimpana on video! Valitettavasti testin aikaan satoi vettä, joten kamera jäi auton suojaan. Video on otettu kännykällä.

 

 

toimintakyky

Veikkaus: Toimintakyky +1a Kohtuullinen tai +1b Kohtuullisen pieni. Reagoi kelkkaan nopeasti haukulla ja seisoo alkuun ihan hyvissä asemissa. Kelkan lähestyessä ottaa jonkinlaista sivuttaisetäisyyttä. Mutta kuten niin monilla, niin pimeä-huone vie mahdollisuudet ”pykälän korkeampaan pisteeseen”. Siellä ehkä jännittää, mutta enemmänkin kuvittelisin että se ei vain näe itua / oikein tajua että meikäläinen sieltä pitäisi etsiä (kuten kuinka monella koiralla mahtaa olla?).

Oikea: Kelkkaa kohtaan piti ”asemansa” edessä hyvin ja varsin tasaisesti. Pimeässä huoneessa kävi juuri kuten ”pelkäsin”: toimintakyvystä olisi muuten saanut paremman, mutta pimeässä huoneessa mun löytäminen kesti. Kun menin sisälle ”huoltorakennukseen” ja paikoilleni pimeään nurkkaan odottamaan, oli Luca kuulemma koko ajan ulkopuolella takajalkojen varassa seisten halunnut tulla perään. Sisälle kun se pääsi, kävi nuuskutus kun koira kierteli huoneessa ja tutki paikkoja. Mun jalatkin ohitti vain 20cm etäisyydeltä! Mutta tajusi vasta parin nimenkuiskauksen jälkeen, että ai minä olen siellä nurkassa istumassa ja että mua pitäisi moikata. Toimintakykyä siis oli kivasti, mutta varsinainen ”tehtävä” huoneessa ei onnistunut heti.

 

teravyys

Veikkaus: Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Vetäytyy seinään (ja tekee ehkä joitain pakoyrityksiä) kun uhka lähestyy lähestymistään, mutta voi haukkua silloinkin.

Oikea: Piste oikein, mutta ääntä ja rohkeutta löytyi enemmän kuin odotin (ääni kuuluu videolla huonosti, mutta kyllä sieltä varsinkin lopussa haukkua tuli). Tuomari tuumasi, että heti ensimmäisestä räsähdyksestä, kun hän metsässä alkoi edetä, koira oli hereillä ja päästi ekaa haukkua että mitäs pirua äijä meinaat. Eikä vissiin hirveästi väistellyt, vaan lopussakin oli takajalkojenkin varassa seisomista ja haukkua kohti uhkaa aika ajoin. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi voimallista (varsinaista aggressiota) että olisi voinut antaa parempaa pistettä.

 

puolustushalu

Veikkaus: Puolustushalu +1 Pieni. Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Seisoo edellä ja sivussa, mutta alkaa lopulta väistää/perääntyä.

Oikea: Lähti pienestä koirasta ääntä ja puhtia! Ei siellä nyt sellaista vahvaa aggressiota toki” ollut, mutta kyllä se asemansa piti ja uhkaa uhkaili takaisin. Mulla oli vaikeuksia edes poskea puremalla pitää pokkaa siinä seistessä, kun pieni tappikoipi pisti muka sanallisesti kovasti vastaan pahalle uhkatuomarille! 😀

 

taisteluhalu

Veikkaus Taisteluhalu +2a Kohtuullinen. Varsinkin jos ottavat rodun huomioon niin tämä. (Jos koira ei jostain syystä esitä lelun kanssa parastaan, niin +2b Kohtuullisen pieni.) Useimmiten leikkii ja taistelee oikein hyvin, mm. pitää kiinni vaikka nostaisi lelun avulla ilmaan. Ärisee kunnollakin taistellessaan, välilä vetää vastaan.

Oikea: No sieltä tuli sitten se kohtuullisen pieni. Ei ihan esittänyt parastaan, eli että olisi ottanut leluun kiinni ja pysynyt siinä vaikka nostettaisiin ilmaankin. Ärinää ja kiinnostusta leluihin kyllä oli´, ja kauan tuomari sitä testailikin vissiin juuri siksi, että potentiaali parempaan ”selvästi” olisi ollut. Oli myös heti innolla mukana, kun tuomari otti kepin esille.

 

hermorakenne

Hermorakenne +1a Hieman rauhaton tai +1b Hermostunein pyrkimyksin. Aika perustulos monella rodulla, ja moni koira joka häilyy tämän paremman tuloksen välillä, arvostellaan tällä. Ehkä kallistun Lucalla jälkimmäiseen (pääasiassa voisin kuvitella sillä stressiä ilmentävän läähätyksen lisääntyvän, en että se muuten hirveästi ilmentäisi hermostuneisuutta).

Oikea: Nooh, eihän siellä nyt sitten stressattukaan yhtään! Tuumausta tuli, että hyvää hermorakennetta saisi näkyä paljon useammin testattavilla koirilla.

 

temperamentti

Veikkaus: Termperamentti +1 Erittäin vilkas. Myös +3 Vilkas mahdollinen. Mutta tuo on semmoinen joka paikassa oleva energiahyrrä, että kallistun ensin mainitsemaani tulokseen kohtuu selvästi.

Oikea: Semmonen sopivan skarppi päivä oli koiralla. Nyt kun mietin, niin olihan tuo etukäteen pohdittu ’erittäin vilkas’ muutenkin virhearvio, ei se Lucaa olisi kuvastanut. Sillä on energiaa mutta ei se ole sillä lailla … ”häslä” kuin +1 koirat ovat usein.

 

kovuus

Veikkaus: Kovuus +1 Hieman pehmeä. Tuo on niin yleinen, että melkein jo sen takia sanon tämän. Pitää tuumata, että +3 Kohtuullisen kova ei olisi kuitenkaan yllätys, ja meinasin ensin vastata sen.

Oikea: No, kuten sanottu, tämä on varsin perus. Semmoista sopivaa määrää pehmeyttä, asioihin reagoimista ja niiden ajattelua, siellä oli.

 

luoksepaastavyys

Veikkaus: Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. Ihan normaali, todella sosiaalinen koirahan tuo.

Oikea: No eihän tätä yllättänyt. Kun juttelin tuomareiden kanssa alkupuheita, ei koira yllättäen välittänyt heistä (vaan uteliaana nuuski ympäristöä). Mutta kun kuuli nimeään kutsuttavan, kävi hyppimässä puhuvaa tuomaria vasten ja teki tuttavuutta.

 

laukauspelottomuus

Veikkaus: Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma. Ei tuo koira kova hätkähtelijä ole. Laukausvarmuuteen uskon. Ei ole ennen kuullut aseen ääntä.

Oikea: Kesän lopulla huomattiin, että koira pelkää ilmanaulaimen ääntä. Joten tämä sitten jännittin että mitenköhän käy. Mutta ei mitään hötkyilyä ollut.

 

Lopputulos: 207p. ja +++ laukausvarma. Pisteitä katsottaessa, oli Luca koko viikonlopun paras koira. Ja pisteet ovat toiseksi parhaat tiibetinspanieleilla koskaan, parhaat on saanut narttu vuonna 2003.

Suullisessa palautteessa koiraa kehuttiin paljon. Meikäläisellä oli muutamaan otteeseen kesken testin vaikeuksia pidättää naurua (mm puolustustilanteessa), ja toinen tuomareista tuumasi, että nyt naurattaa kun pieni koira puhkuu ja puhisee hihnan päässä, mutta ei hymyilyttäisi enää jos olisi iso koira kyseessä. 😀 Tällaisella varmuudella ja hermorakenteella varustettuja koiria tarvittaisiin/mahtuisi tähän maailmaan paljon lisää, ihan oikeasti, oli kyseessä sitten seura- tai harrastuskoira!

 

Pieni koira isola egolla. Pieni badass. Luca.

 

 

 

Kesän tiivistys ja sitten se toko-rm

Kesän tiivistys on helppo: eipä mitään kummallisia menoja tai tuloksia ollut.

Parit agilityn kotikisat jäi välistä eri syistä. Mutta oikein kivaa oli molemmissa olla sitten koko kisojen ajan auttelemassa, kansliassa istumassa. Tykkään kyllä paljon myös talkoilemisesta, kansliassakin olo sopii mulle erittäin hyvin. Gaaran olen puolen vuoden tauon jälkeen taas päättänyt maksaa mukaan treeneihin, ja ensimmäinen kerta aikoihin oli siis 1.9. Mahtavaa olla taas mukana! Mutta money comes money goes meidän kalliilla maksuilla.

Näyttelyitä ei ollut (paitsi holskujen erkkari, mutta sillähän oli oma päivityksenä). Mm. Kokkola KVhen ei ollutkaan varaa ilmoittaa Esjaa, ja muistaakseni siellä ollut tuomari oli eniveis sellainen, että ei olisi tuollaiselle lyhytkarvaiselle kevyemmällä neidille voinut tulosta odottaakkaan. Kävin kuitenkin paikan päällä katselemassa ja tuttujen kanssa juttelemassa. Oikein kivaa joskus noinkin! Ja esitinpä yhden kaljun nuoren islantilaispojankin sitten. 🙂

Tokossa olen ollut laiska ja saanut sättiä itseäni nyt sitten. Ei ole kisoja voinut Gaaralle katsoa kun edistys ei ole ollut toivotunlaista. Nytkin on ollut viikkoja(!!) etten ole käynyt treenaamassa yhtään. Vaikka varmaan miljoona kertaa on ollut tarkoitus…

Yhdessä mätsärissä kävin. Harttiin Brennalle vetskuista PUN-4 (vai oliko se 3).

 


^ Esja treenaa. Ollaan tutun pihassa, häneltä löytyy jokusia esteitä.

 

 

 

Sitten se rotumestis. Meikäläisellä on kotona isompi siivousurakka menossa, ja arvatkaa nyt olenkos hukannut arvostelulapun Esjan osalta? Toki… Pisteet olivat eniveis säälittävät ja lopputulos kamalampi kuin osasin pelätä, AVO0. No joo’o. 😀 Otetaan nyt kuitenkin pieni kertaus liikkeiden sujumisesta.

Paikalla istuminen: Puolen minuutin kohdalla meni maahan – kuten arvelin.

Seuraaminen: Ollaan treenattu liian lyhyitä pätkiä, joten seuruusta tuli jossain välissä aika avointa. Juoksemisessa meni pipariksi ja koiran paikka oli tosi huono. Siitä se ei oikein enää päässyt korjaamaan itseään kunnolla, jo tosi kummallisesti jokunen perusasento jäi tekemättä. Olen tosi yllättynyt kuinka huonosti tämä meni!

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Voi huh mikä helpotus, tässä oli maahanmeno. Siitä tulikin sitten muistaakseni perfect 10.

Luoksetulo: Hmm— Nyt en muista menikö tämä ohjekirjan mukaan, vai taisinko alussa saada koiran vasta tuplakäskyllä maahan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tosi hieno muuten tietääkseni, mutta kun ei olla treenattu sitä että kävelen koiran ohi ennen sivulle palaamista, Esja kääntyi 180 astetta katsomaan kummastuneena perääni kun sen ohitin jne, ja siitä sitten komeat pisteenvähennykset.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: Auuuts! Matka oli pidempi kuin olin ajatellutkaan. Onnistumisen mahdollisuus oli olemassa, mutta koira ei kuitenkaan etenemisessä mennyt merkille asti. Lopulta otin käsiavunkin mukaan ja kierrosta tuli tosi hieno, mutta siinä vaiheessa ei enää auttanut.

Noutaminen: Esja piti tällä kertaa kapulaa niin kauan että oli lähelläni. Eli tiputti maahan mutta onnistuin sen siitä poimimaan, että saatiin vitonen. Jee. 😀

Kauko-ohjaus: No toki tässä piti tulla pettymys, vaikka pidin aika varmana nakkina. Yksi vai kaksi kohtaa vaati tuplakäskyn…

Estehyppy: Ei voi olla totta. Se kiersi tämän! Tuli ohi. Pettymys…

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: Matka oli paljon pidempi kuin mitä ollaan treenattu, ja vaati käsiavn että koira meni törppöjen luo – ja/mutta maahan sitten ruudun ulkopuolelle enempi tai vähempi.

Kokonaisvaikutus: Hyvin meni ääntelyn kanssa eli Esjalla pysyi intohaukut kurissa. Mutta jostain väheni piste vai pari, olin jostain syystä ajatuksissani enkä kuunnellut tuomaria (idiootti minä…). Varmaan kokonaisuudessaan kun on niin vielä töitä ja keskeneräisyyttä tuo miinuksia.

 

Että silleen. No onpa koettu hei eka tokokisa uusilla säännöillä!

 

 

Nly & agi viikonloppu

 

21.5. näyttely ja 22.5. agility.

oulainen1 Näyttelyaluetta iltapäivällä. Kuvan voi klikata isommaksi

 

Lauantaina ajettiin 150km pohjoiseen, Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Brennan olin sinne ilmoittanut, Esjankin olisin halunnut (vaikka aiemmin samalta tuomarilta onkin vain EH haettu) mutta ilmoittautumisen aikaan oli raha sen verran tiukassa, että ei.

Tuomarina oli oikein mukavana pitämäni Jari Fors, jolla Brenna on ollut kaksi kertaa aikaisemminkin. Molempina kertoina tuomisina Pn2 V-sert. Eli pakkohan sitä oli vielä mennä onnea koettamaan. Kolmas kerta toden sanoo? Se vika serti näes… Sanoin kyllä etukäteen tutuille, että jos kolmannen kerran saadaan tuo sama tulos kuin aikaisemmin, tikahdun varmaan nauruun.

Paikalla oli taas monta hienoa, tuttua islantilaisihmistä. Ja monta mukavaa tuntemattonta/tuntemattomampaakin. 😀 Olette te vaan mahtavia! Sääkin suosi, vasta ihan iltapäivästä kun lähtö koitti, alkoi vettä tulla.

Islantilaisia oli ilmoitettu 10 kipaletta, joista vain kaksi urosta (veljekset). Auts. Varsinkin junnunarttuja pidin oikein nätteinä, ja valitinkin tutulle kasvattajalle, että pitikö sen tuoda tuollaisia meidän sertin viemään! Uroksista mut pestattiin esittämään toinen. Oikein mukava ja tosi nätti uros, mutta tuomari löysi omaan makuunsa sen verran kommentoitavaa, että EH2 tuli. Nartuissa suosikkijunnuni sai myös ”vain” EH2:n, mutta myöskin nätti siskonsa oli ERI1 SA. Äsh äsh äsh meidän kannalta! Valitin tutulle kasvattajalle taas. 😀

Avoimen luokan aikana hykerreltiin kehän laidalla, kun tuomari neljää koiraa katsellessa tuumasi kehäsihteerille ääneen, että ”Onko nämä kaikki samaa rotua?” (ja jakoikin tulosta H-SA väliltä). Hahahahahah!!!! Oi että. No, itsehän nimenomaan valtavasti pidän islantilaisissa olevasta ulkonäkövaihtelusta. Eivätkä luokan koirat olleet mielestäni ollenkaan hullumpia, siis ”ääripäisempiä” yksilöitä todellakin löytyy.

Tuomarointia seuratessa vähän jännitin -ja kyllä, taas valittelin ääneen että ei tänään nyt sitten tulekkaan mitään (hmm, olenpa kamala kituiita)- sillä tuomarilla oli ”tiukan” oloinen linja. Brenna kun on hyvin kevyttyyppinen, pelkäsin että tällä kertaa valittaisikin siitä. Aikaisemmin häneltä Esja haki EH:n pääasiassa siitä syytä että oli arvostelun mukaan hieman kevyt yksilö. Mutta Brennahan on kevyempi.

Sanoin jo edelliskerralla hänellä ollessa, ja sanoin samaa taas: En tiedä miksi, mutta jostain syystä Fors tuntuu pitävän Brennasta. On tykännyt siitä aina. Nyt vetskuluokassa meitä oli kaksi, ja Fors ihmetteli vain vuoden ikäeroa, kun veikkasi sitä isommaksi (B 9v ja toinen 10v). Arvostelussa oli pelkkää hyvää, ja suullisestikkin tuli jotain palautetta kivasta veteraanista. 9v islantilaisen ei tosin omasta mielestäni tule vielä varsinaisesti ilmentää vanhuutta. Ja Brennahan käyttäytyy kuten aina (rauhallisen arvokkaasti mutta samalla tietyllä innolla) ja liikkuu tosi kevyesti ja nopealla tahdilla (itse asiassa saisin ravuuttaa sitä vähän rauhallisemmin kuin mitä teen). Adhd-Esjakin on muka puolen vuoden kuluttua jo veteraani. Hah!

Mutta niin. Tulihan sekin päivä, että näyttelyssä kostuvat silmäni. Voi kiesus. Mutta kun tätä on jahdattu ja odotettu vuosia! Olen tiennyt että se tulee mutta koiran keveyden takia se ei tule helpolla. Ja lopulta kuitenkin vain yksi serti on ns. pilipalituomarilta (eteläisen Euroopan mies joka ei rotua usein kyllä näe), kaksi kotimaisilta miehiltä.

Brenna kiisi kahden muun SA:lla palkitun nartun ohitse ja minä kyykistyin sitä halaamaan onnesta nauraen ja pieniä ilon kyyneleitä pidätellen. Oikeasti! Vihdoin! Roppikehässä tuomari mietti hetken, mutta tulihan sieltä Brennalle sen eka roppiruusukekkin. Eli:

Brenna veteraaneissa. Tuomarina Jari Fors, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet –> FI MVA !!
Keskikokoinen, 9-vuotias. Erittäin hyvin kuntonsa ja ryhtinsä säilyttänyt veteraani. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Kauttaltaan hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä häntä, oikea karvanlaatu. Kevyt tehokas liike. Luonne oikea.

Ryhmäkehistä toki vain heitto pihalle. Eihän meidän taso siellä ole. Mutta tulipahan koettua.

Alla muutama kuva reissusta, mutta ensin yksi juuri tekemäni havainto. 😀 😀

tulokset Hyväksytyillä meinaan ”positiivisia”, eli ei Hyl ja Eva -tuomioita (olipa mulla outo sanavalinta tuossa)

 

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 Minä mutrunaama, paistava aurinko häiritsee. © krshnkl

 

oulainen8Kehän jälkeen. Tylsääää kun kaikki pokaalit on samanlaisia ja -värisiä

 

oulainen8Ryhmien venaamista

 

oulainen8 Hieman paikalla ollutta porukkaa

 

oulainen8”Matkakahvikuva”! (Fb-kaverit tietää… 😉 )

 
 

Sunnuntaina oli agilityä. Kotikisat, ei tarvinnut onneksi ajaa pari kilometriä pidemmälle. Otetaan näistä oikeastaan vain tulostiivistys. Päivä oli pitkä islantilaisille, en tiedä oliko sillä jotain vaikutusta siihen että olivat molemmat keskivertoa hitaampia, varsinkaan Esja ei esittänyt parastaan…

Brennalle yksi typerä vitonen puomin alastulolta. Mitä hittoa, ei tällä koiralla ole erityistä kontaktiongelmaa ollut, ja nyt se napsii vitosia niiltä?? #/=%/#%= Ei nollalla tosin olisi mitään saatukkaan, sen verran monta oli nopeaa nollakoiraa tuloksissa. Yhdeltä radalta en muista mitä kävi, mutta hyl. Vikalla hyppyradalla koira käyttäytyi tosi oudosti ja innottomasti, joten muutaman kiellon jälkeen päätin keskeyttää radan jo ennen puoltaväliä.

A-agilityrata: 5vrp (aika -2,92s)
B-agilityrata: hyl
C-agilityrata: hyl

 

Esjan kanssa saatiin hankittua yksi nolla (ja sijoitus taisi olla neljäs). Jay! Ja kahdelta radalta hyl. Toisesta en taas muista mitään mutta toinen on videolla. Ai kamala… No, lisäsin sen tuohon alle silti. Keppien jälkeiset hypyt sovelsin radalla, olin harjoitellut ne ihan eri lailla, mutta koirat oli hitaampia mitä ajattelin, joten päädyin soveltamaan. Ja koska Esjalla on paha kontaktiongelma puomilla (ei sillä ole mitään tietoa ja intressiä ottaa puomia kunnolla), olisi pitänyt ottaa se nyt oikeasti hyvin, mutta en toki sit tehnyt. Idiootti ihminen. Ja jostain syystä tuon koiran hakeutuminen putkiin on nyt ihan persiillään. Hylky tuollaisesta? Ei mene suoraan edessä olevaan putkeen?? Ei jessus oikeasti! Ja se on tehnyt sen tässä aiemminkin. Grr. Nyt ärsyttää!

A-agilityrata: hyl
B-agilityrata: hyl
C-hyppyrata: 0vrp ja aika -2,41s

 

Gaaralle hankittiin vihdoin ja viimein toinen luva. Ykkösille oli vaan kaksi rataa, ja toiseltakin oli luva niin lähellä. Yksi rima siltä tuli alas, koska mulla oli ajatukset menossa väärälle esteelle, joten tajutessani tekeillä olevan mokani, ohjasin oikean esteen vähän kiireellä. Ärrin murrin, sinne meni se serti… Kaikkea tällaista typerää ja turhaa estettä meillä edelleen. Tahdon nousta!

Kontaktit edelleen tosi hitaat. Varsinkin puomilla koira jöi taas puoitiehen, ja kun odottelin sen hakevan oikean paikan, meni turhaa aikaa. Oltaisiin siis mahdollisesti voitettu rata jos olisin käynyt treenaamassa kontaktit Gaaralle paremmiksi… Nyt sijoitus oli 2. Lisäksi mun pitäisi uskaltaa jättää sitä kepeillä kisoissa. Nyt kuljen vieressä vaikka ei tarttisi! Varmistelen kai niin paljon että vihdoin tulisi ne nousutulokset…

Tokalla radalla voitettiin, tuloksia oli makseilla ylipäätään vain kahdella koiralla. Alla oleva video on ekalta nollaradalta.

A-agilityrata: 0vrp ja aika -9,50s
B-agilityrata: 5vrp (aika -13,66s)

 
 
 
 

Kokkola agility 5.5.2016

 

IMG_20160505_125234

Vihdoin päästiin taas kisaamaan. Helatorstain kisat naapurissa Kokkolassa. Kaksi rataa per luokka. Multa kaikki mukana. Ykkösten radat tuntuu niin lyhyiltä (ja tylsän simppeleiltä) – minä kun siis tykkään kolmosissa olosta. 😀 Ja kolmosissa olikin ensimmäisenä lähes 200m rata, eli idempi kuin yleensä, ja kokenut tuomari kertoikin sen olevan hänen pisin ratansa. Mutta rata oli oikein hyvin suunniteltu ja sujuva, eikä pieni extrapituus tuntunut missään meikäläisenkään huonolla kunnolla. 😉

 

Esja oli oikein kivasti hallinnassa! Olivathan radat rakennettukin sellaisiksi, että sujuva meno oli todea helposti mahdollista, mutta noin muutenkin. Väliin kun sillä menee innon kanssa aivot narikkaan ja eteenpäin rynniminen meikäläisestä niin välittämättä menee kaiken yli. Ekalla radalla se napsi virheitä kontakteista ja yhden kiellon, koska olin tyhmä sen ja esteen tiellä. Tokalla radalla tuli yhdellä esteellä ensin kielto ja sitten rima alas, koska minä olin huono ohjauksen kanssa… Mutta kokonaisuudessaan tänään siis iloinen mahtava Esja!! Näitä kertoja lisää, tack.

A-agirata: 20vrp (aika -4,82s)
B-agilityrata: 10vrp (aika -4,81s)

 

Brenna menetti toisen agisertinsä yhdellä potuttavimmista tavoista: puutteellisella A’n alastulokontaktilla toisen radan aikana. Ei kiesus että sapetti kun kuulin tuosta virheestä (sen lisäksi että se ei ole sille yleinen virhe, niin c’mon, tuon esteen kontaktialue on nimenomaan niin pitkä, että miten hitsi tuo koira voi olla osumatta siihen), mutta sapetti triplasti enemmän kuin katsoin tuloslistaa. Jos olisin ottanut A’n hiukkasen rauhallisemmin eli pienellä varmistuksella, olisi meidän aika tuonut 2. sijan ja ekalta siirtyvän sertin. Tai tuomari ei olisi ollut ihan niin erityisen tarkka – kentän laidalta mulle sanottiin, että moni muu tuomari ei olisi siitä vitosta antanut vaan oisivat hyväksyneet kontaktin. Potutus! Toisaalta tämä taas kerran osoitti, että edelleen meidän ei-mainiosta-vauhdista huolimatta, ei se valio tuolla koiralla toki mahdoton olisi – jos vain mulla olisi varaa ilmoittaa meitä kisaamaan. Se on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin varma koira kisata jne. Ekalla radalla sille tulikin nolla. Rata ei ollut siltä nopea suoritus, ja sija oli sitten viides.

A-agilityrata: 0vrp ja aika -6,39s
B-agilityrata: 5vrp. (aika -4,72s)

 

Gaaran kanssa lähdettiin taas hakemaan pelkkiä nollatuloksia, mutta ei sitten. Äsh oikeasti nyt jo! Sillä olis taito edetä hujauksella kolmosiin, mutta möllerretään kaiken tyhmän takia edelleen ykkösissä. Ekalla radalla ohjasin sen liian leveällä kaarroksella kepeille, ja koira ei hiffannut niitä. Siitä vitonen. Puomin alastulosta se lähti ennen lupaa, joten tein jotain mitä pyrin välttämään, mutta nyt vaan niin sapetti niin että palautin sen takaisin. Eli hylky. Mutta tässä on peiliin katsominen: oen treenannut aivan liian vähän sitä mitä tein nyt, eli käsken sen pysähtyä 2on2off vaikka itse jatkan liikkumista. Yleensä näes edelleen hidastan selvästi tai pysähdyn. Oma laiskuus, ei mitään muuta. No eniveis, toka rata oli kiva ja on videolla. Mutta viimeinen rima. Ei ei ei voi ola totta. Radan laidalla kyselin tutuilta, että kuka haluaa holskun, siitä sais nyt. Vika rima tuli alas, koska koira tiesi että pääsee maalissa leikkimään mun kanssa. Innoissaan kääntyi kesken alastulon katsomaan mua ja odottamaan palkkaa. Heti kun laskeutui maahan, alkoi normaali innokas hyppiminen mua vasten. Tämä pitää muistaa treeneissä! Alkaa poistua selvästi rata-alueelta ennen palkan antoa. Tämä oli niin turha vitonen että huh taas (mutta sijoitus silti 2.)… Noin muuten koirahan oli taas ihan mahtava kisakaveri. Tykkään tykkään tykkään!! ❤

B-agilityrata; hyl
A-agilityrata: 5vrp. (aika -12,94s)

 

 
 
 
 

It feels like a waste of a money – or not

 

usa3 Viimeksi heinäkuussa on käyty Gaaran kanssa näyttelykehässä. Silloin se haki 2,5v iässä sen viimeisen sertinsä. Lauantaina 16.4. tuli kuitenkin piipahdettua Vaasa KV:ssä esittäytymässä ekaa kertaa valioluokassa.

Alun perin oi ihan nice fiilikset asiasta, mutta keskiviikkona päivittelin Faboon tällaista:

    Kävin tuossa Gaaran kanssa näyttelytreeneissä piipahtamassa, että joku sitä kopeloisi. Edellinen näyttely kun ollut heinäkuussa, niin mun mielestä hyvä ja oikein koiralle vähän muistutella.

    Nyt kun Vaasa KV on oikeasti nurkilla ja tuli käytyä muistuttelutreeneissä, alkoi oikeasti mietityttää se mikä joskus on käynyt vaan mielessä. Mikä helkkarin itu tässä enää on?? Valioitumisen jälkeen. Maksaa ittensä kipeäksi siitä, että joku vieras vaan tuumaa oman mielipiteensä sun koirasta. Vaikka oltais Pu1, niin mitä siitä enää saadaan. Jos oltais Rop, päivä vaan pitenis jollain ryhmäkehällä, jossa tuomari ei edes vilkaisisi Gaaran tasoa. Ei me sinne kuuluta. Ja jos ei tule SA:ta, niin sit vaan puhtaasti vatuttaa koko reissu.

    Siinä on kyllä pointti, mitä oon joskus aikaisemmin ajatellut: Ainut ”oikea järki” olis vuoden aikana käydä pärstää näyttämässä yhdessä max kahdessa lähinäyttelyssä, mutta muuten säästää rahat siihen että maksaa mielummin ylihintaisesta Voittaja -osallistumisesta. Kun siellä olis saatavana jotain vastiketta rahoilleen jos hyvin käy (tittelin tuomat pari kirjainta ja numero nimen eteen). Ja/tai uskaltautuu käymään erkkarissa.

    Nuorena valioituminen on nice, mutta siinä on ihan erilainen puolensa/järki ravata muutamassa näyttelyssä vuosittain noiden ”iäkkäiden” islantilaisten kanssa, kun edelleen olis se vika serti molemmilla mitä tavotella. Siinä on jotain järkeä vielä maksaa noita osallistumisia! (Toki islantilaisissa on myös se etu, että siellä on monesti (itse asiassa aina) yksi erityisen tuttu porukka, eli saa nauttia sosiaalisesta tilanteesta. Holskuissa sitä vaan möllöttää ja odottaa yksin, ehkä jonkun kanssa saattaa sanan vaihtaa.)

No, hyvät fiilikset palas kun saavuttiin paikalle. Ihan mukava se noissa on käydä aika ajoin. Ihan mukava harrastus nekin mulle. Ja monen tutun kanssa tuli lopulta juteltua! Lopulta myös parin holskuihmisen kanssa, kun oli tuttuja tms. paikalla. Jei! Paikallakin oltiin heti aamusta, kun tahdoin nähdä yhden tutun, joka oli hakemassa koiralleen sitä oakollista näyttelytulos H’ta käyttövaliota varten. Holskujen kehä oli arvioitu alkavaksi hieman yli 12, mutta reippaan puoli tuntia kehä oli ainakin myöhässä, ellei lähemmäs tuntia pikemminkin. Tuomari ei ollut mitenkään hätäistä tyyppiä.

Tuomari kävi kyllä koiria hyvin läpi ja arvostelussa oli muutakin kuin ”hyvä pää ja häntä”. Varsinkin siis joskus olen muilla nähnyt, kun varsinkin valioluokassa tuomarien kommentit lyhenee pahimmillaan yhteen lauseeseen. Hah, maksa siitä nyt sitten. Mutta joo. Varsinkin hampaat tämä tuomari sörkki ja kunnolla. Sormi oli kunnolla koiran suussa ja tunnusteli, kulmureisen takana olevat pienien P1 -hampaiden kohdalla tuomari tunki koko sormensa suuhun asti. Vähän jännitin asiaa muutenkin, mutta varsinkin kun tuomari oli näin tarkka, niin mietin mitä tuumaa: Gaaallahan kaikki hampaat on, mutta aikaisemmin kohtuu ok leikkaava purenta on ajan kuluessa ikävästi muuttunut aika tasaiseksi. Asiassa puhutaan pitkäkarvoilla aika yleisestä ongelmasta. Tuntuu vaan jännältä, että 2,5v iässä koiran purenta oli vielä ok, mutta siitä se on huonontunut. Siis kun on tottunut ajattelemaan, että muunkin kehityksen tasaantuessa, niin kyllähän se purenta pysyy, hyvänen aika sentään. Mutta ei se aina niin mene. Nooh. Elämä on.. (Ja jos puhutaan pitkisten monista ongelmista, ja mun koiralla onneksi ainut ”valuvika” rakenteessa tai terveydessä ainakaan tämän hetken tiedon mukaan oikeastaan on vain paremman purennan toivo, niin ei me kyllä heikoilla olla. ;)). Mutta siis joo, ei tuumannut tuomari siitä mitään. Vähän kyllä mietin, että koska tuntui muuten tykkäävän koirasta tosi paljon, niin ei alkanut sitten ”nipottamaan”.

Vaikka Gaara on ihan vaan ”peruspitkisholsku”, ei mitään kummallista, niin tottahan hitossa sitä vähän röyhisteli mielessään rintaa, kun mulle ROP ruusuketta ojentaessaan tuomari siis tuumasi lisämainintana seuraavaa painotuksen kera:

”Du har en jättefin hund.”

Happyyy? Hell yeah. 😀

Gaara valioissa. Tuomari Roland Fors, Ruotsi.
Keskikokoinen, keskivahva uros joka erinomaista rotutyyppiä. Maskuliininen pää. Hieman leveä kallo. Kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä säkä ja selkälinja. Hyvä asentoinen lantio. Hyvin kulmautunut. Hyvä rintakehä ja eturinta. Liikkuu erinomaisesti sivusta katsottuna. ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Rotukehässä Gaara oli tyypillisen ”kuoleva lehmä”, sitä ei kiinnosta tuommonen. Ja nyt se oli harvinaisen laiska, meinasin kehässä jo ärtyä sille kun ei edes kohtuullisen poseerausasennon ottaminen meinannut onnistua millään. Raah! Mutta ryhmän kokoomakehässä ja varsinaisessa isossakin kehässä sitten ylätyin positiivisesti, koira virkeytyi ja tuntui tosi kivalta, otti mun vinkkelistä hyvältä näyttänyttä asentoakin nopeasti. Oi kun se esiintyis noin useammin! Mutta eihän ne tuomarit siellä holskua katso kuin heikkoina päivinään. Siihen tarvitaan paljon tuuria ja tosi hyvä koira. (No, Gaaran velihän on ollut ryhmän neljäs kerran Kajaani KV:ssä!!)

Seuraavan kerran sitten erkkarissa. Sain synttärilahjaksi Gaaran sinne imoitettuna ja kyydin. 😀 Tosin Gaaran kovatasaoinen veli tulee sinne, että jo sen takia ei pidä pitää lippua liian korkealla… Vaikka olishan joku PU-sijoutus kivaa tavoiteltavaa. Varsinkin kun se yksi ja ainoa erkkarikäynti mikä meillä on takana, päättyi siihen että oltiin ainoa uros jolle hollantilainen tuomari antoi SA’n (ja lopulta VSP:n). Että kyllä me ”palkintopallille” taas halutaan! 😉

 

 

usa3 Vaasa International Dog Show was held at last weekend. Before the show I had little mixed feelings. Gaara got all his CAC’s for Finnish Champion -title when he was 2,5 years old, and this was his first show in Champion Class. It’s 9 months when we last visited at show ring.

Why mixed feelings? Well a couple of days before the show I started to feel kinda ”empty”. Like, ’What the heck is the idea here anymore’ when he already is a champion? I pay big moneys (I have very little money at the moment) just to hear someone’s opinion of my dog and to hunt some ribbons. And with Icies, there is always some good friends of mine at the same time, no matter what local show I schoose to go, so it’s also a happy and social thing. But with Duthcies there aren’t many peoples I know so well, and there even aren’t many participants (Vaasa had 2 longhairs and 4 shorhairs this time), so it’s never the same.

Well, my mind changed when we got there. It’s nice to visit at shows time to time. And I was able to meet and talk with many familiar persons from other breeds. I spent whole day there. We arrived early in the morning because I want to saw an acquaintance of mine with his working line German Shepherd, who needed a show result for his dog’s Working Champion -title. GSD’s were at the same ring than Dutchies, just long before us.

Judge looked every dog closely and took time with everyone. He looked teeth extra well!! Pushed lips properly away and put his finger far to dogs mouth to test them all. Well, Gaara haves all nice teeth, but like many longairs have this problem, his bite unfortunately isn’t the most perfect scissor bite. But when longhairs normally have so many other problems with (missing) teeth and overall health ect, but this is the only problem that my so far all-healthy and nicely built boy is having, I really can’t and wouldn’t complain. Neither did the judge. Actually:

Even though Gaara is just a ”normal longhaired Dutchie”, I was of course having very great time when the judge said following comment when giving Gaara’s BOB -ribbon to me:

”Du har en jättefin hund.” (You have very nice dog.)

So Gaara’s result and critique. Champion class. Judge Roland Fors, Sweden.
Middle size and middle strong male. Excellent breed type. Masculine head. Little bit wide skull. Pretty eyes. Well set ears. Good withers and backline. Well set croup. Well angulated. Good ribcage and chest. Moves excellent from the side. EX1 CQ BM1 CACIB BOB

At the breed ring Gaara was little lazy. He thinks show rings are pretty boring. But at the group ring it was nice to be with him. He took a good pose suprisingly easily and felt really nice. Too bad he isn’t more often like that, it was very nice! Or at least to me it feeled/seemed he was standing well and so on. But oh well, you must have a lot of luck and a very good dog to get a groupd placement with a Dutchie.

Next time we will run at Speciality Show’s ring. But Gaara’s high quality brother will be there too, so only because of that I’m not too positive. But we want even some placement from Best Males ring! 😀 (Our last and currently only Speciality Show ring before this ended so that Gaara Best Male + BOS!)