Sjoki RN

 

Lauantaina 18.3. käytiin moikkaamassa tuttuja Seinäjoella, eli islantilaisihmisten kesken päästiin taas kälättämään. Ryhmänäyttelyn paikka oli Lagun mahtava Hau-Hau Champion Areena -niminen halli. Laadukkaat puitteet, ja toimii homma heillä muutenkin hyvin.

Tuomari jätti oikein hyvän mielikuvan kaikin puolin. Joistain asioista oli tarkka ja rokotti parilla koiralla heti kunnolla. Brennasta arvelin ennen meitä olleiden arvosteluiden perusteella, että ei niin tule tykkäämään (kevyt, liian vaaleat silmät), mutta aivan toisin kävi! Tuntui että tykkäsi hyvinkin paljon, sen perusteella mitä ”juteltiin” (hän ei ollut tuomarina mikään tuppisuu) ja kertoohan tulos jostain. Nartuissa nämä meikän tytsyt oli ainoat Sa’n saaneet.

Esitin taas yhden kivan uroksen, mutta se ei nyt ihan ollut näyttelykunnossa, joten vaikka tuomari siitä muuten tuntui kovasti tykkäävän, ei sen tulos lopulta ollut hyvä.

Ryhmäkehiin jäätiin muodon vuoksi. Eihän sieltä mitään Brennalle tulisi. Onhan se kaukana sellaisesta tasosta. Sillä on virheensä, jonka lisäksi se on ulkonäöllisesti hyvin ”tylsä ja tavallinen” koira siellä muiden seassa.

 

Brenna vetskuissa. Tuomarina Marianne Holm, Suomi. ERI1 SA PN1 ROP ROP-vet
Erinomaisessa kunnossa esiintyvä 10-vuotias. Oikea tyyppi. Kauniit mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Tilava runko. Liikkuu hyvin. Esiintyy hienosti. Oikea häntä.

Esja vetskuissa. Tuomarina Susanne Wendell, Suomi. ERI2 SA PN2
Vahva narttu. Erinomaista tyyppiä. Kauniit mittasuhteet ja hyvät linjat. Hyväilmeinen pää. Jo hieman avoimet silmät. Hyvät korvat. Oikea kaula ja rintakehä. Kaunis häntä. Kaksoiskannukset. Liikkuu vaivatta.

 

 

 

 

 

Mainokset

Kolmen muotovalion huusholli

 

Edellisviikolla tuli vahvistus. Tulokset tulivat nettiin ja pääsin asiaa Omakoiran kautta anomaan keskipäivän jälkeen, ja illalla jo asia näkyi vahvistettuna Koiranetissä.

Esjakin on nyt FI MVA. Viimeinenkin meikän kolmikosta.

Lauantaina 18.2. tuli käytyä Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Talviseksi ryhmänäyttelyksi mielestäni ihan kivat tilat. Ainahan jokin asia jättää toivomisen varaa, mutta talvella ryhmänäyttelyt eivät useinkaan ole missään hulppeissa ja isoissa halleissa, eli jos nyt asioita vähän mietitään ja suhteutetaan, enpä oikein voi valittaa. Ulkona olleet vessat tosin olivat vähän ällöt. Ylipäätään nuo on jotenkin ”epäilyttäviä”, mutta sitten ihan käyttäjien toimesta: yhteenkin vessaan kun meinasin mennä, lillui istuimen etuosa jonkun kusessa. Voi ällö! Jep, tuli äkkilähtö ja ei kun toista vapaata vessaa odottamaan…

Esjan olin ilmoittanut ensimmäiseen veteraaniluokkaansa. Edellisestä näyttelystä olikin aikaa, tylysti eteenpäin pyöristettynä semmonen parisen vuotta. Meille tuli tuomarinmuutos, ja olin harkinnut jo peruuttamista vaihtoehtona. Jokunen vuosi aiemmin avoimessa luokassa tämä tuomari antoi Esjalle vain EH:n (tuomariharjoittelijan läsnäolo saattoi silloin tosin silloin tiukentaa varsinaisen tuomarin pitämää linjaa, ei kai ole harvinaista että niin on). Mutta veteraaniluokka on vähän eri. Plus että olin ilmoittanut Gaarankin kehään, johonkin näyttelyyn sen keväällä halusin, ja tämä oli sitten ihan sopiva kun kerran islantilaisenkin ajattelin laittaa.

Mukavia hetkiä/keskusteluja oli taas ihanien tuttujen ihmisten kanssa kehän laidalla. He ovat kyllä se asia, joka paljolti näyttelyissä käymiseen tuovat sen ilon/huvin mikä siinä on. Esitimpä tutun kasvattajan uroksen tulokselle PU3 ja serti.

Esja vetskuissa. Tuomarina Susanne Wendell, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT VSP VSP-vet –> FI MVA
Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis nartun pää. Hyvät silmät, korvat, ylälinja ja häntä. Tiivis jäntevä runko. Lihaksikkaat oikein kulmautuneet raajat. Liikkuu ja esiintyy erinomaisesti.

Esjan esittäminen on ihan erilaista kuin Brennan. Esja kun on ”wannabe-adhd”, ei se seisoessakaan niin millään tahdo pysyä paikoillaan löysällä remmillä. Varsinkin kun se tietää että mulla on namia, jota se sitten tavoittelee ahnepossuna. Joten joudun pitää aina remmillä kireästi vastaan ettei se rynni eteenpäin vaan seisoo paikoillaan, josta en tykkää, muuutta minkäs teet. 😀

 

 

Gaarakin tosiaan kävi kehässä pyörähtämässä. Mutta kun se on jo valio ja ainut uroskin vielä/taas, niin mitäpä sitä hirveästi innostumaan ROPista (kilpailu lisäisi voitonriemua). 😀 Sitä itteäänkin kiinnostaa näin paljon:

Tuomari oli kyllä tarkka (kuulin myöhemmin, että arvosteli kai ensimmäistä kertaa näitä?), ja arvostelukin koko paperin mittainen. Hyvä mielikuva jäi ainakin itselle. Gaaralla se pohti etuhampaita joissa on parissa toivomisen varaa, että rokottaako, ja kaivoi esille rotumääritelmänkin avukseen – tästä ei toiset tykkää, mutta ei musta ole huono jos tuomari kehtaa jotain asiaa joskus tarkistaa rotumääritelmästä, onhan se nyt urakka muka oikeasti muistaa kymmenien ellei satojen rotujen rotumääritelmät muka kunnolla ulkoa. Hän päätyi sitten toteamaan mulle suoraan sekä arvostelupaperin loppuun, että ”Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.”. Eli kuten aiemminkin: etuhampaissa on toivomisen varaa, mutta koska purenta on muuten hyvä ja kaikki hampaat ovat tallella, on se muuten ihan kivassa koirassa sen tasoinen virhe, etten muista onko yksi ehkä saattanut asiasta rokottaa muiden näkemiensä virheiden yhteydessä.

Ryhmiin ei jääty, kun mulla oli illalla vielä paikallisen koiraseuran hommia hoidettavana toisen henkilön kanssa, jonka luokse piti keritä. Kun ei ole mahkuja isossa kehässä, harmittihan se ettei päästy siellä edes ”olemaan esillä”, mutta isoksi ei harmistus pääse.

Gaara valioissa. Tuomarina Nina Janger, Suomi. ERI1 SA PU1 ROP
4v. mittasuhteiltaan oikea uros, jolla hyväilmeinen pää. Osittain tasapurenta, etuhammasrivi kulkee hieman vinossa. Erinomainen ylälinja. Raaajaluusto tasapainoisesti kulmautunut. Kinner on hieman korkea. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella, erinomaisen yhdensuuntaisesti edestakaisin. Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.

 

 

Tutut islantilaisharrastajat miettivät seuraavia näyttelyitä. Sanoin, että meillä ei varmaan ole tänä vuonna enää kuin Sjoella tässä kuussa (koska on kohtuu lähellä ja sinne oli vain 10€ vetskut!) ja kesällä yksi näyttely jossa on tuomari josta tykkään ja jolle haluan viedä Brennan veteraanina.

Jälkeenpäin aloin ajatella, kuinka mukava fiilis itselle kuitenkin taas jäi noiden tuttujen tapaamisesta. Ihan jo siis seuran vuoksi, joka tarjoaa hyvän päivän, saatetaan hyvinkin jonnekkin muuallekkin näytelmiin eksyä. Varsinkin kun Brenna täyttää nyt keväällä 10v ja alkaa päästä joihinkin ryhmiksiin ilmaiseksi! 😀

 

Holskukehää odotellessa, istuin Gaaran kanssa lattialla. Siihen tuli yksi ~keski-ikäinen mies kysymään, että mikäs tuo on, ja muutenkin juttelemaan. Oli miettimäsä uutta koiraa ja tutustumassa rotuvaihtoehtoihin vähän. Vastailin holskuista oman näkemykseni mukaan. Meidän luota hän poistui tuumaten Gaaraasta, että jätti kyllä oikein hyvän vaikutelman. Kerroin kyllä hänelle useampaan kertaan keskustelun lomassa ja siinä viimeisenäkin sitten vielä, että kirjoa on, Gaara sattuu olemaan helpon pään holsku/koira. Tasainen kaveri, joka tuolla taas lunkisti moppasi lattiaa tuon tuostakin (kellahtaa selälleen ja pyriskelee siinä).

Myöhemmin sama mies tuli uudestaan vastaan, kun olin köynyt autolla vaihtamassa Gaaran Esjaan, ja se kyseli vähän siitäkin. Tykkäsi vissiin siitäkin. 🙂

 

 

 

Sjoki KV 22.10.2016

 

Käytiin Seinäjoki KVssä. Yhden koiran olin ilmoittanut, Gaaran. Kahden vaiheilla olin G vs B kumman ilmoitan, mutta päädyin holskuun. Alun perin sen piti varmasti olla Esja, mutta sitten tajusin, että vain viikko näyttelyn jälkeen se täyttää 8v eli tulisi veteraaniluokan ikään. Tuntui siis hyvin turhalta sitä enää johonkin avoimeen luokkaan ilmoittaa jahtaamaan vikaa sertiään, vaan katsellaan asiaa joskus keväällä kun korkataan vetskuluokka (ja silloin sen edellisestä näyttelykäynnistä alkaa olemaan melkein pari vuotta, huh).

Oltiin kasvattajan kyydillä liikenteessä. Oli harmi, ettei pitkiksiä ollut kuin kaksi. Eli veljessodalla mentiin ”taas”. Perinteiseen tapaan autossa tapeltiin Saulin kanssa siitä, että kumpi veli vie voiton: molemmat halutaan toki voittaa, mutta kun se on sellaista ”fifty-fifty” -menoa noiden veljien kanssa, niin aina aletaan pohtia oman koiran huonoja puolia ja tuumailla, että kai tuo toinen veli sit kuitenkin vie pelin. 😉

Tuomari oli mulle tuntematon (no, usein nämä holskutuomarit on). Ensivaikutelma oli oikein hyvä, ja ainakin tämän käyntikerran jälkeen olin positiivisesti ”yllättynyt”! Tuomari tuntui tietävän holskuista oikeasti. Gaaran keskinkertaista etupurentaa katseli ja tunnusteli tarkkaan, samoin muun purukaluston. Mittaili todella tarkkaan molempien veljesten päitä, niin yksilö- kuin kilpailukehässä. Ne kun on pyörempää mallia kuin olisi ihanne. Mittaili kuonoa ja päätä, suhteita, tasaisuuksia. Huh, ei ole koskaan ennen käynyt kukaan noin tarkasti pohtien läpi! 😀 Rungon linjoja kävi myös käsin kunnolla läpi, testasi mm. miten lanne ja lantio kulkevat karvan alla oikeasti.

Kilpailukehässä meni oma aikansa, kun tuomari uroksia punnitsi. Lopulta juostiin pari kertaa kehän ympäri ja tuomari asetti sen päivän sijoituksen haluamakseen tämän päätteeksi.

 

Gaara valioissa. Tuomarina Nadjia Timmermans-Kadenko, Hollanti. ERI1 SA PU1 CACIB ROP
3 years. Beautiful breed type with excellent proportions and moderate bone. Good lenght in head. The head planes are not enough parallel. Correct bite. Good neck and topline and tail carriage. Balanced angulations. Moves well with good drive. Bite very tight, still scrissor.

 

Että ihan hyvältä näytti tämä näyttelyvuosi, joka koostui erkkarista ja kahdesta kooveestä: 2 x ROP ja CACIB, 1 x VSP.

Holskuerkkari 2016

 

Toista kertaa on nyt holskuerkkari koettu. Ensimmäinen mokoma meillä oli 2014 Ylöjärvellä. Kasvattajan kyydillä mentiin, asuntoautolla lähdettiin perjantaina illasta ja yövyttiin näyttelypaikalla yksi yö. Sillä fiiliksellä lähdin matkaan, että kyllä mä PU-sijan pojalle haluan!! 😀

Tästä erkkarista jäi edelliskertaa parempi mieli. Edelleenkään en tunne holskupiireistä oikeastaan ketään, mutta nyt tuli silti koettua olevansa ”sisempänä piireissä” eikä tullut niin ”ulkopuolinen” olo kuin viimeksi. Kasvattaja tuntee/tietää useita henkilöitä, ja vähän siinä siivellä tuli sitten juteltua useiden eri ihmisten kanssa. Pääsi nimenomaan tuntemaan sitä mukavuutta miksi erkkareista tykkään: paljon koiria ja ihmisiä esillä, on keskusteluita jne jne. Loppujen lopuksi sääkin todella suosi, mikä oli alkuennusteiden jälkeen ihan mahtavaa. Kamalaksi sadeilmaksi (jopa myrskyksi) povatun sään vuoksi mulla ei tosin sitten ollut kameraa mukana.

Kerrotaan loppustoori kännykkäräpsyin:

 

4,5h ajoa olisi määränpäähän. Blaaah…
 photo holskuer2016i_zpsmnlnjz94.jpg

 

Kaiken lisäksi reitti oli pääasiassa tylsää, todella suoraa. Välillä joku mutka ”piristytti”.
 photo holskuer2016h_zpsdulbfcbp.jpg

 

Pikainen stoppi ja iltapala (yöpala) ennen viimeistä matkatuntia.
 photo holskuer2016g_zpsgh0eboqj.jpg

 

Ilta/alkuyö oli nätti.
 photo holskuer2016f_zpskloip6kz.jpg

 

Noin 23:30 oltiin perillä ja tunnin kuluttua kutsui sänky. Vaikka lopulta yöunet jäikin omalta osalta tosi lyhyiksi, pari katkonaista tuntia. Väliin hermostuin ja kävin kurkkaamassa mm. uusimman sääennusteen lähialueelle.
 photo holskuer2016j_zpszfzf9ysl.jpg

 
 

Arvatkaas mikä kehä?
 photo holskuer2016b_zpsabnhyuhl.jpg
© S. Tiala

 

Tuut tuut, kyllä vaan!
 photo holskuer2016a_zpsc4r4gxql.jpg
© S. Tiala

 

Tämän kerran mielipide (erikoistuomari Hannie Vink, Hollanti). Valioluokan uroksia oli muuten 4 kappaletta.
ERI1 SA PU1 VSP
 photo holskuer2016d_zpsgk276bn8.jpg

 

Toista kertaa erkkarissa, toista kertaa paras uros! Eat that. 🙂
 photo holskuer2016e_zpshcddzjbr.jpg

 

Miten saadan sukupuolensa paras koira? Otetaan ihminen/handleri joka joskus (kuten nyt) jännittää näyttelyissä vaan ei muita koiralajeja. Käydään viikkoa ennen uittamassa koira taas kerran vedessä, joka on vielä talven jäljiltä edelleen vähän seisonutta ja haisevaa jättäen koiran turkkiinkin hyväksi aikaa ärsyttävän pahan aromin. Suihkussa se on pesty viimeksi äitini toimesta varmaan keväällä, koska ”haisi”. 😀 Kesän uittamisten jäljiltä sillä on takapään karvatkin karseasti pystyyn kuivuneet! En jaksanut niistä välittää koska näyttelypäivänä piti olla sade niitä tasoittamassa.

 

Lauantaina ajettiin vielä kotiin.
 photo holskuer2016c_zpsjkjh3xbs.jpg

Kiitetään mmukavaa matkaseuraa sekä holskuihmisiä – varsinkin niitä joiden kanssa tuli juteltua. 😉

 
 

// Jälkiedit 27.6.: Sain kuvan Gaarasta kehässä!
gaara

 
 
 

Nly & agi viikonloppu

 

21.5. näyttely ja 22.5. agility.

oulainen1 Näyttelyaluetta iltapäivällä. Kuvan voi klikata isommaksi

 

Lauantaina ajettiin 150km pohjoiseen, Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Brennan olin sinne ilmoittanut, Esjankin olisin halunnut (vaikka aiemmin samalta tuomarilta onkin vain EH haettu) mutta ilmoittautumisen aikaan oli raha sen verran tiukassa, että ei.

Tuomarina oli oikein mukavana pitämäni Jari Fors, jolla Brenna on ollut kaksi kertaa aikaisemminkin. Molempina kertoina tuomisina Pn2 V-sert. Eli pakkohan sitä oli vielä mennä onnea koettamaan. Kolmas kerta toden sanoo? Se vika serti näes… Sanoin kyllä etukäteen tutuille, että jos kolmannen kerran saadaan tuo sama tulos kuin aikaisemmin, tikahdun varmaan nauruun.

Paikalla oli taas monta hienoa, tuttua islantilaisihmistä. Ja monta mukavaa tuntemattonta/tuntemattomampaakin. 😀 Olette te vaan mahtavia! Sääkin suosi, vasta ihan iltapäivästä kun lähtö koitti, alkoi vettä tulla.

Islantilaisia oli ilmoitettu 10 kipaletta, joista vain kaksi urosta (veljekset). Auts. Varsinkin junnunarttuja pidin oikein nätteinä, ja valitinkin tutulle kasvattajalle, että pitikö sen tuoda tuollaisia meidän sertin viemään! Uroksista mut pestattiin esittämään toinen. Oikein mukava ja tosi nätti uros, mutta tuomari löysi omaan makuunsa sen verran kommentoitavaa, että EH2 tuli. Nartuissa suosikkijunnuni sai myös ”vain” EH2:n, mutta myöskin nätti siskonsa oli ERI1 SA. Äsh äsh äsh meidän kannalta! Valitin tutulle kasvattajalle taas. 😀

Avoimen luokan aikana hykerreltiin kehän laidalla, kun tuomari neljää koiraa katsellessa tuumasi kehäsihteerille ääneen, että ”Onko nämä kaikki samaa rotua?” (ja jakoikin tulosta H-SA väliltä). Hahahahahah!!!! Oi että. No, itsehän nimenomaan valtavasti pidän islantilaisissa olevasta ulkonäkövaihtelusta. Eivätkä luokan koirat olleet mielestäni ollenkaan hullumpia, siis ”ääripäisempiä” yksilöitä todellakin löytyy.

Tuomarointia seuratessa vähän jännitin -ja kyllä, taas valittelin ääneen että ei tänään nyt sitten tulekkaan mitään (hmm, olenpa kamala kituiita)- sillä tuomarilla oli ”tiukan” oloinen linja. Brenna kun on hyvin kevyttyyppinen, pelkäsin että tällä kertaa valittaisikin siitä. Aikaisemmin häneltä Esja haki EH:n pääasiassa siitä syytä että oli arvostelun mukaan hieman kevyt yksilö. Mutta Brennahan on kevyempi.

Sanoin jo edelliskerralla hänellä ollessa, ja sanoin samaa taas: En tiedä miksi, mutta jostain syystä Fors tuntuu pitävän Brennasta. On tykännyt siitä aina. Nyt vetskuluokassa meitä oli kaksi, ja Fors ihmetteli vain vuoden ikäeroa, kun veikkasi sitä isommaksi (B 9v ja toinen 10v). Arvostelussa oli pelkkää hyvää, ja suullisestikkin tuli jotain palautetta kivasta veteraanista. 9v islantilaisen ei tosin omasta mielestäni tule vielä varsinaisesti ilmentää vanhuutta. Ja Brennahan käyttäytyy kuten aina (rauhallisen arvokkaasti mutta samalla tietyllä innolla) ja liikkuu tosi kevyesti ja nopealla tahdilla (itse asiassa saisin ravuuttaa sitä vähän rauhallisemmin kuin mitä teen). Adhd-Esjakin on muka puolen vuoden kuluttua jo veteraani. Hah!

Mutta niin. Tulihan sekin päivä, että näyttelyssä kostuvat silmäni. Voi kiesus. Mutta kun tätä on jahdattu ja odotettu vuosia! Olen tiennyt että se tulee mutta koiran keveyden takia se ei tule helpolla. Ja lopulta kuitenkin vain yksi serti on ns. pilipalituomarilta (eteläisen Euroopan mies joka ei rotua usein kyllä näe), kaksi kotimaisilta miehiltä.

Brenna kiisi kahden muun SA:lla palkitun nartun ohitse ja minä kyykistyin sitä halaamaan onnesta nauraen ja pieniä ilon kyyneleitä pidätellen. Oikeasti! Vihdoin! Roppikehässä tuomari mietti hetken, mutta tulihan sieltä Brennalle sen eka roppiruusukekkin. Eli:

Brenna veteraaneissa. Tuomarina Jari Fors, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet –> FI MVA !!
Keskikokoinen, 9-vuotias. Erittäin hyvin kuntonsa ja ryhtinsä säilyttänyt veteraani. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Kauttaltaan hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä häntä, oikea karvanlaatu. Kevyt tehokas liike. Luonne oikea.

Ryhmäkehistä toki vain heitto pihalle. Eihän meidän taso siellä ole. Mutta tulipahan koettua.

Alla muutama kuva reissusta, mutta ensin yksi juuri tekemäni havainto. 😀 😀

tulokset Hyväksytyillä meinaan ”positiivisia”, eli ei Hyl ja Eva -tuomioita (olipa mulla outo sanavalinta tuossa)

 

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 Minä mutrunaama, paistava aurinko häiritsee. © krshnkl

 

oulainen8Kehän jälkeen. Tylsääää kun kaikki pokaalit on samanlaisia ja -värisiä

 

oulainen8Ryhmien venaamista

 

oulainen8 Hieman paikalla ollutta porukkaa

 

oulainen8”Matkakahvikuva”! (Fb-kaverit tietää… 😉 )

 
 

Sunnuntaina oli agilityä. Kotikisat, ei tarvinnut onneksi ajaa pari kilometriä pidemmälle. Otetaan näistä oikeastaan vain tulostiivistys. Päivä oli pitkä islantilaisille, en tiedä oliko sillä jotain vaikutusta siihen että olivat molemmat keskivertoa hitaampia, varsinkaan Esja ei esittänyt parastaan…

Brennalle yksi typerä vitonen puomin alastulolta. Mitä hittoa, ei tällä koiralla ole erityistä kontaktiongelmaa ollut, ja nyt se napsii vitosia niiltä?? #/=%/#%= Ei nollalla tosin olisi mitään saatukkaan, sen verran monta oli nopeaa nollakoiraa tuloksissa. Yhdeltä radalta en muista mitä kävi, mutta hyl. Vikalla hyppyradalla koira käyttäytyi tosi oudosti ja innottomasti, joten muutaman kiellon jälkeen päätin keskeyttää radan jo ennen puoltaväliä.

A-agilityrata: 5vrp (aika -2,92s)
B-agilityrata: hyl
C-agilityrata: hyl

 

Esjan kanssa saatiin hankittua yksi nolla (ja sijoitus taisi olla neljäs). Jay! Ja kahdelta radalta hyl. Toisesta en taas muista mitään mutta toinen on videolla. Ai kamala… No, lisäsin sen tuohon alle silti. Keppien jälkeiset hypyt sovelsin radalla, olin harjoitellut ne ihan eri lailla, mutta koirat oli hitaampia mitä ajattelin, joten päädyin soveltamaan. Ja koska Esjalla on paha kontaktiongelma puomilla (ei sillä ole mitään tietoa ja intressiä ottaa puomia kunnolla), olisi pitänyt ottaa se nyt oikeasti hyvin, mutta en toki sit tehnyt. Idiootti ihminen. Ja jostain syystä tuon koiran hakeutuminen putkiin on nyt ihan persiillään. Hylky tuollaisesta? Ei mene suoraan edessä olevaan putkeen?? Ei jessus oikeasti! Ja se on tehnyt sen tässä aiemminkin. Grr. Nyt ärsyttää!

A-agilityrata: hyl
B-agilityrata: hyl
C-hyppyrata: 0vrp ja aika -2,41s

 

Gaaralle hankittiin vihdoin ja viimein toinen luva. Ykkösille oli vaan kaksi rataa, ja toiseltakin oli luva niin lähellä. Yksi rima siltä tuli alas, koska mulla oli ajatukset menossa väärälle esteelle, joten tajutessani tekeillä olevan mokani, ohjasin oikean esteen vähän kiireellä. Ärrin murrin, sinne meni se serti… Kaikkea tällaista typerää ja turhaa estettä meillä edelleen. Tahdon nousta!

Kontaktit edelleen tosi hitaat. Varsinkin puomilla koira jöi taas puoitiehen, ja kun odottelin sen hakevan oikean paikan, meni turhaa aikaa. Oltaisiin siis mahdollisesti voitettu rata jos olisin käynyt treenaamassa kontaktit Gaaralle paremmiksi… Nyt sijoitus oli 2. Lisäksi mun pitäisi uskaltaa jättää sitä kepeillä kisoissa. Nyt kuljen vieressä vaikka ei tarttisi! Varmistelen kai niin paljon että vihdoin tulisi ne nousutulokset…

Tokalla radalla voitettiin, tuloksia oli makseilla ylipäätään vain kahdella koiralla. Alla oleva video on ekalta nollaradalta.

A-agilityrata: 0vrp ja aika -9,50s
B-agilityrata: 5vrp (aika -13,66s)

 
 
 
 

It feels like a waste of a money – or not

 

usa3 Viimeksi heinäkuussa on käyty Gaaran kanssa näyttelykehässä. Silloin se haki 2,5v iässä sen viimeisen sertinsä. Lauantaina 16.4. tuli kuitenkin piipahdettua Vaasa KV:ssä esittäytymässä ekaa kertaa valioluokassa.

Alun perin oi ihan nice fiilikset asiasta, mutta keskiviikkona päivittelin Faboon tällaista:

    Kävin tuossa Gaaran kanssa näyttelytreeneissä piipahtamassa, että joku sitä kopeloisi. Edellinen näyttely kun ollut heinäkuussa, niin mun mielestä hyvä ja oikein koiralle vähän muistutella.

    Nyt kun Vaasa KV on oikeasti nurkilla ja tuli käytyä muistuttelutreeneissä, alkoi oikeasti mietityttää se mikä joskus on käynyt vaan mielessä. Mikä helkkarin itu tässä enää on?? Valioitumisen jälkeen. Maksaa ittensä kipeäksi siitä, että joku vieras vaan tuumaa oman mielipiteensä sun koirasta. Vaikka oltais Pu1, niin mitä siitä enää saadaan. Jos oltais Rop, päivä vaan pitenis jollain ryhmäkehällä, jossa tuomari ei edes vilkaisisi Gaaran tasoa. Ei me sinne kuuluta. Ja jos ei tule SA:ta, niin sit vaan puhtaasti vatuttaa koko reissu.

    Siinä on kyllä pointti, mitä oon joskus aikaisemmin ajatellut: Ainut ”oikea järki” olis vuoden aikana käydä pärstää näyttämässä yhdessä max kahdessa lähinäyttelyssä, mutta muuten säästää rahat siihen että maksaa mielummin ylihintaisesta Voittaja -osallistumisesta. Kun siellä olis saatavana jotain vastiketta rahoilleen jos hyvin käy (tittelin tuomat pari kirjainta ja numero nimen eteen). Ja/tai uskaltautuu käymään erkkarissa.

    Nuorena valioituminen on nice, mutta siinä on ihan erilainen puolensa/järki ravata muutamassa näyttelyssä vuosittain noiden ”iäkkäiden” islantilaisten kanssa, kun edelleen olis se vika serti molemmilla mitä tavotella. Siinä on jotain järkeä vielä maksaa noita osallistumisia! (Toki islantilaisissa on myös se etu, että siellä on monesti (itse asiassa aina) yksi erityisen tuttu porukka, eli saa nauttia sosiaalisesta tilanteesta. Holskuissa sitä vaan möllöttää ja odottaa yksin, ehkä jonkun kanssa saattaa sanan vaihtaa.)

No, hyvät fiilikset palas kun saavuttiin paikalle. Ihan mukava se noissa on käydä aika ajoin. Ihan mukava harrastus nekin mulle. Ja monen tutun kanssa tuli lopulta juteltua! Lopulta myös parin holskuihmisen kanssa, kun oli tuttuja tms. paikalla. Jei! Paikallakin oltiin heti aamusta, kun tahdoin nähdä yhden tutun, joka oli hakemassa koiralleen sitä oakollista näyttelytulos H’ta käyttövaliota varten. Holskujen kehä oli arvioitu alkavaksi hieman yli 12, mutta reippaan puoli tuntia kehä oli ainakin myöhässä, ellei lähemmäs tuntia pikemminkin. Tuomari ei ollut mitenkään hätäistä tyyppiä.

Tuomari kävi kyllä koiria hyvin läpi ja arvostelussa oli muutakin kuin ”hyvä pää ja häntä”. Varsinkin siis joskus olen muilla nähnyt, kun varsinkin valioluokassa tuomarien kommentit lyhenee pahimmillaan yhteen lauseeseen. Hah, maksa siitä nyt sitten. Mutta joo. Varsinkin hampaat tämä tuomari sörkki ja kunnolla. Sormi oli kunnolla koiran suussa ja tunnusteli, kulmureisen takana olevat pienien P1 -hampaiden kohdalla tuomari tunki koko sormensa suuhun asti. Vähän jännitin asiaa muutenkin, mutta varsinkin kun tuomari oli näin tarkka, niin mietin mitä tuumaa: Gaaallahan kaikki hampaat on, mutta aikaisemmin kohtuu ok leikkaava purenta on ajan kuluessa ikävästi muuttunut aika tasaiseksi. Asiassa puhutaan pitkäkarvoilla aika yleisestä ongelmasta. Tuntuu vaan jännältä, että 2,5v iässä koiran purenta oli vielä ok, mutta siitä se on huonontunut. Siis kun on tottunut ajattelemaan, että muunkin kehityksen tasaantuessa, niin kyllähän se purenta pysyy, hyvänen aika sentään. Mutta ei se aina niin mene. Nooh. Elämä on.. (Ja jos puhutaan pitkisten monista ongelmista, ja mun koiralla onneksi ainut ”valuvika” rakenteessa tai terveydessä ainakaan tämän hetken tiedon mukaan oikeastaan on vain paremman purennan toivo, niin ei me kyllä heikoilla olla. ;)). Mutta siis joo, ei tuumannut tuomari siitä mitään. Vähän kyllä mietin, että koska tuntui muuten tykkäävän koirasta tosi paljon, niin ei alkanut sitten ”nipottamaan”.

Vaikka Gaara on ihan vaan ”peruspitkisholsku”, ei mitään kummallista, niin tottahan hitossa sitä vähän röyhisteli mielessään rintaa, kun mulle ROP ruusuketta ojentaessaan tuomari siis tuumasi lisämainintana seuraavaa painotuksen kera:

”Du har en jättefin hund.”

Happyyy? Hell yeah. 😀

Gaara valioissa. Tuomari Roland Fors, Ruotsi.
Keskikokoinen, keskivahva uros joka erinomaista rotutyyppiä. Maskuliininen pää. Hieman leveä kallo. Kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä säkä ja selkälinja. Hyvä asentoinen lantio. Hyvin kulmautunut. Hyvä rintakehä ja eturinta. Liikkuu erinomaisesti sivusta katsottuna. ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Rotukehässä Gaara oli tyypillisen ”kuoleva lehmä”, sitä ei kiinnosta tuommonen. Ja nyt se oli harvinaisen laiska, meinasin kehässä jo ärtyä sille kun ei edes kohtuullisen poseerausasennon ottaminen meinannut onnistua millään. Raah! Mutta ryhmän kokoomakehässä ja varsinaisessa isossakin kehässä sitten ylätyin positiivisesti, koira virkeytyi ja tuntui tosi kivalta, otti mun vinkkelistä hyvältä näyttänyttä asentoakin nopeasti. Oi kun se esiintyis noin useammin! Mutta eihän ne tuomarit siellä holskua katso kuin heikkoina päivinään. Siihen tarvitaan paljon tuuria ja tosi hyvä koira. (No, Gaaran velihän on ollut ryhmän neljäs kerran Kajaani KV:ssä!!)

Seuraavan kerran sitten erkkarissa. Sain synttärilahjaksi Gaaran sinne imoitettuna ja kyydin. 😀 Tosin Gaaran kovatasaoinen veli tulee sinne, että jo sen takia ei pidä pitää lippua liian korkealla… Vaikka olishan joku PU-sijoutus kivaa tavoiteltavaa. Varsinkin kun se yksi ja ainoa erkkarikäynti mikä meillä on takana, päättyi siihen että oltiin ainoa uros jolle hollantilainen tuomari antoi SA’n (ja lopulta VSP:n). Että kyllä me ”palkintopallille” taas halutaan! 😉

 

 

usa3 Vaasa International Dog Show was held at last weekend. Before the show I had little mixed feelings. Gaara got all his CAC’s for Finnish Champion -title when he was 2,5 years old, and this was his first show in Champion Class. It’s 9 months when we last visited at show ring.

Why mixed feelings? Well a couple of days before the show I started to feel kinda ”empty”. Like, ’What the heck is the idea here anymore’ when he already is a champion? I pay big moneys (I have very little money at the moment) just to hear someone’s opinion of my dog and to hunt some ribbons. And with Icies, there is always some good friends of mine at the same time, no matter what local show I schoose to go, so it’s also a happy and social thing. But with Duthcies there aren’t many peoples I know so well, and there even aren’t many participants (Vaasa had 2 longhairs and 4 shorhairs this time), so it’s never the same.

Well, my mind changed when we got there. It’s nice to visit at shows time to time. And I was able to meet and talk with many familiar persons from other breeds. I spent whole day there. We arrived early in the morning because I want to saw an acquaintance of mine with his working line German Shepherd, who needed a show result for his dog’s Working Champion -title. GSD’s were at the same ring than Dutchies, just long before us.

Judge looked every dog closely and took time with everyone. He looked teeth extra well!! Pushed lips properly away and put his finger far to dogs mouth to test them all. Well, Gaara haves all nice teeth, but like many longairs have this problem, his bite unfortunately isn’t the most perfect scissor bite. But when longhairs normally have so many other problems with (missing) teeth and overall health ect, but this is the only problem that my so far all-healthy and nicely built boy is having, I really can’t and wouldn’t complain. Neither did the judge. Actually:

Even though Gaara is just a ”normal longhaired Dutchie”, I was of course having very great time when the judge said following comment when giving Gaara’s BOB -ribbon to me:

”Du har en jättefin hund.” (You have very nice dog.)

So Gaara’s result and critique. Champion class. Judge Roland Fors, Sweden.
Middle size and middle strong male. Excellent breed type. Masculine head. Little bit wide skull. Pretty eyes. Well set ears. Good withers and backline. Well set croup. Well angulated. Good ribcage and chest. Moves excellent from the side. EX1 CQ BM1 CACIB BOB

At the breed ring Gaara was little lazy. He thinks show rings are pretty boring. But at the group ring it was nice to be with him. He took a good pose suprisingly easily and felt really nice. Too bad he isn’t more often like that, it was very nice! Or at least to me it feeled/seemed he was standing well and so on. But oh well, you must have a lot of luck and a very good dog to get a groupd placement with a Dutchie.

Next time we will run at Speciality Show’s ring. But Gaara’s high quality brother will be there too, so only because of that I’m not too positive. But we want even some placement from Best Males ring! 😀 (Our last and currently only Speciality Show ring before this ended so that Gaara Best Male + BOS!)