Paimennusta testaamassa, la 22.9.

Tästä en aiemmin julkaissut täällä mitään, sillä kirjoitin päivästä islantilaisten rotulehteen ja odotin että se ilmestyy ensin. Syksyllä siis kävimme islantilaisporukalla paimennusta testaamassa, meille oli varattuna yksi viikonloppu. Mukana oli muutama kokeneempi koira, mutta suurin osa oli ensikertalaisia tai vasta-alkajia noin muuten. Alla oleva teksti on napsittu siitä mitä lehteen kirjoitin. Itsellä oli tällä kertaa vain yksi koira mukana.

– — – — – — – — – — – — –

 

Paimennuksen kokeilemiseen oli itsellä suurempi kiinnostus joskus vuosia sitten. Nykyisin mielenkiinto on aika vähäinen, plus asiasta on itsellä jokseenkin ristiriitaiset tunteet – ihmisen hupiin ja harrastukseen koiran kanssa sotketaan muita eläimiä (lähinnä lampaat). Yleisesti ottaen Suomessa asiat on hyvin ja valvontakin pelaa, mutta silti tulee mietittyä kuinka hyvää toimintaa ja mahdollisimman stressitöntä näistä koiratreeneistä saadaan lampaille kaikilla tiloilla. Ja puhun nyt huvikseen harrastelusta, oikeasti työkäyttöiset koirat ovat toki ihan eri asiansa. Paimennuksessa on ihan minkä tahansa muun asian tapaan hyvinkin erilaisia toimintatapoja ihmisten ja paikkojen välillä, ja toisissa otetaan lampaat mielestäni paremmin huomioon kuin toisissa. Toisaalta en ainakaan toivo, että meillä päästetään usein koirat tekemään vaikkapa sitä mitä eräässä Etelä-Eurooppalaisessa maassa pääsee välillä ihan paimennustaipumustestissäkin käymään: koirat roikkuvat pahimmillaan panikoivien lampaiden niskassa, kaatavat niitä maahan, hyökkäävät uudelleen irrotusten jälkeen, ja meno jatkuu (ja lopulta koira muka läpäisee jonkun testin)… Toimintaa joka meillä kyllä kiellettäisiin ja tuomittaisiin nopeaan. Ollaanhan me suomalaiset vastuullisempia, ollaanhan jookos? Pidin itse käyttämämme paikan tavasta toimia sen perusteella mitä tuolloin näin.

Päivän koirissa näkyi epävarmuutta uudesta tilanteesta. Mitä laumalliselle villapalloja pitäisi tehdä, tulevatko ne päälle, saako niitä jahdata, vai onko ne vaan kavereita..? Yllättävän vähän tuli äänenkäyttöä minkäänlaisena reaktiona. Lampaatkin huomasivat usean kokemattoman koiran ollessa peräkanaa vuorossa, että hei näille koirille voi panna vähän vastaan: välillä seisottiin nokatusten ja poljettiin jalkaa, kävelivät pienellä joukolla lähemmäs, että nyt wannabe-susihukat mäkeen täältä. Itseä ensimmäistä kertaa lampaiden kanssa näin tekemisissä olevana nauratti väliin paljonkin lampaiden jämäkkä jalanpoljenta ja ”uhoaminen”.

Itsellä oli mukana lähes 10v ensikertalainen Esja. Paikalle ajaessa olin mielikuvissani rinta koholla. Olin aina halunnut päästä testaamaan, mitä tämä koira tuumaisi lampaista. Siinä on ollut pienestä pitäen piirteitä, joita olen ajatellut paimennuksen kannalta lupaaviksi tavoiksi. Ihan varmana tästä tulisi hyvä päivä! Vanhempi islantilaiseni tuskin omaa mitään paimennusvietin hiventäkään, joten tällä kertaa en sitä viitsinyt maksaa ja ilmoittaa. Jälkikäteen jäi kuitenkin sen verran kiinnostusta käydä paikan päällä vielä, että täytyyhän se muutkin koirani edes kerran käyttää lampailla ja katsoa mitä käyttäytymistä sieltä tulee.

Mutta se mielikuva onnistumisesta ja lupaavuudesta. Niin. Se varisi aika nopeaan. Mieleni oli tyhjä paperi, seisoin lammasaitauksessa koiran kanssa jota en tunnistanut omakseni lainkaan. Tuo saalisviettinen haukkuva pöllö ei osoittanut juuri mitään kiinnostusta lampaita kohtaan. M-mit… Mitäh?! Olin ollut täysin varma, että koira vetäisi kohti lampaita ja päästäisi haukkuja: päästä mut tuonne! Että päivän tehtävä olisi tasaannuttaa koiran kierroksia ja kehua sitä rauhallisesta toiminnasta. Mutta meidän kertamme lampailla menivätkin koiran kehumiseen, kun se osoitti kiinnostusta lampaisiin. Kun se lähestyi niitä (välillä oma-aloitteisesti, usein oman liikkumiseni tuella).

Koiran käytös vaihteli. Välillä siinä oleva epävarmuus tuli pintaan, kun uhitteleva, jalkaa polkeva ja lähestyvä useamman lampaan porukka sai sen perääntymään taakseni. Välillä sieltä selän takaa kuitenkin tultiin rinnalleni päästämään haukkuakin. Ei järin itsevarmaa sellaista vielä, mutta positiivista oli kuitenkin saada sitäkin käytöstä esille. Ja välillä kuljettiin pidempiäkin aikoja rauhallisesti lampaiden perässä, pitäen niitä porukassa ja siirtäen ympäri aitausta. Sitä aitoa, intensiivisempää kiinnostusta lampaita kohtaan vaan olisin toivonut ehdottomasti lisää.

Itselleni päivä tuotti siis paikan päällä jonkun asteisen pettymyksen. Olinhan aina ollut varma että tässä koirassa on potentiaalia ja poweria. Toisaalta paikan päällä koirasta sanottiin minulle positiivisia asioita. Pari yritti puhua minulle asiasta, jota jouduin sulatella yön yli ennen kuin aloin katsoa asiaa vähän siltäkin kantilta ja positiivisemmin. Esjassa olisi pohjaa nimenomaan mukavaksi, hyväksi paimenkoiraksi, jos sen kanssa jatkettaisiin lampailla käyntiä ja saataisiin sen itsevarmuus ja ymmärrys hommasta kohoamaan. Se ei luultavasti olisi röyhkeä ja ”pelottelisi” lampaita, vaan siinä olisi juuri sellaista mukavaa, rauhallista työskentelyä joka maltillisemmin liikuttaisi lampaita. Eihän ideaali olekkaan sinne tänne räiskivä koira joka on liian voimakas lampaita kohtaan. Olen vain itse sellainen, joka arvostaa ja tarvitsee koirassa tietynlaista taistelutahtoa/tulisuutta ja korkeampaa viettiä (ja olen kiinnostunut harrastuslajeista joissa nämä asiat ovat toivottavia/eduksi), joten päivän rauhallinen suoritus ei ollut ”minun mieleeni sopiva”. Poistuin tavallaan koko lajikokeilussa tutulta ”mukavuusalueeltani” rauhallisempaan maailmaan.

Lauantain päätti porukan kokenein koira, joka parhaimmillaan koira esitti meille kokemattomammille hyvää itsenäistä ja etenkin itsevarmaa työskentelyä. Se rohkeni ja osasi määrätä hangoittelevia lampaita jatkamaan matkaa kropan- ja äänenkäytöllä ilman minkäänlaista selvästi kauempana olevan ohjaajan tukea. Kouluttajakin tuumasi, että harmi kun hän ei tajunnut tästä viimeisestä kerrasta ottaa videota vaan jäi ihan ihastelemaan koiran esittämiä parhaimpia hetkiä. Niin me katsojatkin!

Päivän kokemattomista koirakoista osa varasi heti uutta aikaa, yksi omistaja aikoi tuoda kotiin jääneitäkin islantilaisia kokeilemaan. Innostusta ja kiinnostusta oli. Mikäli tila olisi lyhyemmän ajomatkan päässä, myönnettäköön että olisin oikeastaan itsekkin kiinnostunut muutaman kerran vielä käymään. Haluaisin nähdä saisiko Esjasta todella kuorittua sellaista paimenen alkua mistä mulle rohkaisevasti puhuttiin. Mutta tämän talouden varat eivät vaan repeä tuollaiseen harrastamiseen kun päälajimme agility on jo treenimaksujen osalta sen verran kallis laji kukkarolleni. No, kuten tuumattu, niin vähintään sen verran vielä käyn että kaksi muuta koiraani saan edes kerran testattua käytökseltään lampailla. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa olen sen verran pöljä, että uuden islantilaisen kanssa tulisin jotenkin käyneeksi enemmänkin kuin kerran tai kaksi.

 

Oma teleobjektiivini kamerasta ei ollut käytettävissäni (itkupotkuraivari) ja sopivan korvaajan puuttuessa päätin etten kameraa ota matkaan, mutta onneksi Aitiorannan kennelin Tiina oli omansa ottanut mukaan jotta päivästä saatiin jotain kuvamateriaaliakin talteen.

Kaikki kuvat siis © Aitiorannan

 

 

 

Tiibetinspanieli luonnetestissä

 

Luonnetestissä tiibetinspanieli Ancelan Bel Fenix eli tuttavallisemmin Luca.

Kyseessä siis edelleenkin vanhempieni koira, jonka tahdoin uteliaisuudesta saada testattua. Lopulta kävi myös niin, että minä olin se joka ”kehässä” sen kanssa kävi ja vanhempani jäivät katsomaan ja vähän kuvaamaan. Olen tekemisissä tuon koiran kanssa niin paljon, että mun olemisella hihnan päässä ei ollut negatiivista vaikutusta siihen.

Testi oli Jepualla, Uudessakaarlepyyssä sunnuntaina 25.9.2016. Luca oli heti päivän ensimmäisenä, ja paikalla oltiin puoli yhdeksän tienoilla. Tuomareina R. Hynynen ja J. Kerkkä. Koiranetissä tekemäni haun perusteella, Luca oli ensimmäinen heillä käynyt tiibetinspanieli (ja eka testattu tipsu tänä vuonna ylipäätään). 😀

Alle olen listannut tulokset. Lisäsin jokaisen kohdan alle myös loppukeväästä tekemäni ennakkoarvion vs. todellisuuden.

Ihan alimpana on video! Valitettavasti testin aikaan satoi vettä, joten kamera jäi auton suojaan. Video on otettu kännykällä.

 

 

toimintakyky

Veikkaus: Toimintakyky +1a Kohtuullinen tai +1b Kohtuullisen pieni. Reagoi kelkkaan nopeasti haukulla ja seisoo alkuun ihan hyvissä asemissa. Kelkan lähestyessä ottaa jonkinlaista sivuttaisetäisyyttä. Mutta kuten niin monilla, niin pimeä-huone vie mahdollisuudet ”pykälän korkeampaan pisteeseen”. Siellä ehkä jännittää, mutta enemmänkin kuvittelisin että se ei vain näe itua / oikein tajua että meikäläinen sieltä pitäisi etsiä (kuten kuinka monella koiralla mahtaa olla?).

Oikea: Kelkkaa kohtaan piti ”asemansa” edessä hyvin ja varsin tasaisesti. Pimeässä huoneessa kävi juuri kuten ”pelkäsin”: toimintakyvystä olisi muuten saanut paremman, mutta pimeässä huoneessa mun löytäminen kesti. Kun menin sisälle ”huoltorakennukseen” ja paikoilleni pimeään nurkkaan odottamaan, oli Luca kuulemma koko ajan ulkopuolella takajalkojen varassa seisten halunnut tulla perään. Sisälle kun se pääsi, kävi nuuskutus kun koira kierteli huoneessa ja tutki paikkoja. Mun jalatkin ohitti vain 20cm etäisyydeltä! Mutta tajusi vasta parin nimenkuiskauksen jälkeen, että ai minä olen siellä nurkassa istumassa ja että mua pitäisi moikata. Toimintakykyä siis oli kivasti, mutta varsinainen ”tehtävä” huoneessa ei onnistunut heti.

 

teravyys

Veikkaus: Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Vetäytyy seinään (ja tekee ehkä joitain pakoyrityksiä) kun uhka lähestyy lähestymistään, mutta voi haukkua silloinkin.

Oikea: Piste oikein, mutta ääntä ja rohkeutta löytyi enemmän kuin odotin (ääni kuuluu videolla huonosti, mutta kyllä sieltä varsinkin lopussa haukkua tuli). Tuomari tuumasi, että heti ensimmäisestä räsähdyksestä, kun hän metsässä alkoi edetä, koira oli hereillä ja päästi ekaa haukkua että mitäs pirua äijä meinaat. Eikä vissiin hirveästi väistellyt, vaan lopussakin oli takajalkojenkin varassa seisomista ja haukkua kohti uhkaa aika ajoin. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi voimallista (varsinaista aggressiota) että olisi voinut antaa parempaa pistettä.

 

puolustushalu

Veikkaus: Puolustushalu +1 Pieni. Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Seisoo edellä ja sivussa, mutta alkaa lopulta väistää/perääntyä.

Oikea: Lähti pienestä koirasta ääntä ja puhtia! Ei siellä nyt sellaista vahvaa aggressiota toki” ollut, mutta kyllä se asemansa piti ja uhkaa uhkaili takaisin. Mulla oli vaikeuksia edes poskea puremalla pitää pokkaa siinä seistessä, kun pieni tappikoipi pisti muka sanallisesti kovasti vastaan pahalle uhkatuomarille! 😀

 

taisteluhalu

Veikkaus Taisteluhalu +2a Kohtuullinen. Varsinkin jos ottavat rodun huomioon niin tämä. (Jos koira ei jostain syystä esitä lelun kanssa parastaan, niin +2b Kohtuullisen pieni.) Useimmiten leikkii ja taistelee oikein hyvin, mm. pitää kiinni vaikka nostaisi lelun avulla ilmaan. Ärisee kunnollakin taistellessaan, välilä vetää vastaan.

Oikea: No sieltä tuli sitten se kohtuullisen pieni. Ei ihan esittänyt parastaan, eli että olisi ottanut leluun kiinni ja pysynyt siinä vaikka nostettaisiin ilmaankin. Ärinää ja kiinnostusta leluihin kyllä oli´, ja kauan tuomari sitä testailikin vissiin juuri siksi, että potentiaali parempaan ”selvästi” olisi ollut. Oli myös heti innolla mukana, kun tuomari otti kepin esille.

 

hermorakenne

Hermorakenne +1a Hieman rauhaton tai +1b Hermostunein pyrkimyksin. Aika perustulos monella rodulla, ja moni koira joka häilyy tämän paremman tuloksen välillä, arvostellaan tällä. Ehkä kallistun Lucalla jälkimmäiseen (pääasiassa voisin kuvitella sillä stressiä ilmentävän läähätyksen lisääntyvän, en että se muuten hirveästi ilmentäisi hermostuneisuutta).

Oikea: Nooh, eihän siellä nyt sitten stressattukaan yhtään! Tuumausta tuli, että hyvää hermorakennetta saisi näkyä paljon useammin testattavilla koirilla.

 

temperamentti

Veikkaus: Termperamentti +1 Erittäin vilkas. Myös +3 Vilkas mahdollinen. Mutta tuo on semmoinen joka paikassa oleva energiahyrrä, että kallistun ensin mainitsemaani tulokseen kohtuu selvästi.

Oikea: Semmonen sopivan skarppi päivä oli koiralla. Nyt kun mietin, niin olihan tuo etukäteen pohdittu ’erittäin vilkas’ muutenkin virhearvio, ei se Lucaa olisi kuvastanut. Sillä on energiaa mutta ei se ole sillä lailla … ”häslä” kuin +1 koirat ovat usein.

 

kovuus

Veikkaus: Kovuus +1 Hieman pehmeä. Tuo on niin yleinen, että melkein jo sen takia sanon tämän. Pitää tuumata, että +3 Kohtuullisen kova ei olisi kuitenkaan yllätys, ja meinasin ensin vastata sen.

Oikea: No, kuten sanottu, tämä on varsin perus. Semmoista sopivaa määrää pehmeyttä, asioihin reagoimista ja niiden ajattelua, siellä oli.

 

luoksepaastavyys

Veikkaus: Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. Ihan normaali, todella sosiaalinen koirahan tuo.

Oikea: No eihän tätä yllättänyt. Kun juttelin tuomareiden kanssa alkupuheita, ei koira yllättäen välittänyt heistä (vaan uteliaana nuuski ympäristöä). Mutta kun kuuli nimeään kutsuttavan, kävi hyppimässä puhuvaa tuomaria vasten ja teki tuttavuutta.

 

laukauspelottomuus

Veikkaus: Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma. Ei tuo koira kova hätkähtelijä ole. Laukausvarmuuteen uskon. Ei ole ennen kuullut aseen ääntä.

Oikea: Kesän lopulla huomattiin, että koira pelkää ilmanaulaimen ääntä. Joten tämä sitten jännittin että mitenköhän käy. Mutta ei mitään hötkyilyä ollut.

 

Lopputulos: 207p. ja +++ laukausvarma. Pisteitä katsottaessa, oli Luca koko viikonlopun paras koira. Ja pisteet ovat toiseksi parhaat tiibetinspanieleilla koskaan, parhaat on saanut narttu vuonna 2003.

Suullisessa palautteessa koiraa kehuttiin paljon. Meikäläisellä oli muutamaan otteeseen kesken testin vaikeuksia pidättää naurua (mm puolustustilanteessa), ja toinen tuomareista tuumasi, että nyt naurattaa kun pieni koira puhkuu ja puhisee hihnan päässä, mutta ei hymyilyttäisi enää jos olisi iso koira kyseessä. 😀 Tällaisella varmuudella ja hermorakenteella varustettuja koiria tarvittaisiin/mahtuisi tähän maailmaan paljon lisää, ihan oikeasti, oli kyseessä sitten seura- tai harrastuskoira!

 

Pieni koira isola egolla. Pieni badass. Luca.

 

 

 

Lucan LTE ennakkopohtimista

 

Fb-kaverini tietävät, mutta muut eivät. Eli Luca on vanhempieni tiibetinspanieli, tässä kuussa 2v täyttävä tappikoipi. Fabon puolella se joskus satunnaisesti seikkailee mun kuvissa: joskus muuten vaan, joskus meidän lenkkiseurana.

Tommonen viipottaja:
12-9-2015 (26)

Meikäläinen tykkää hirveästi kaikista testeistä. joten taisin vuosi sitten ilmoittaa äidille, että Luca viedään sitten luonnetestiin. ”Joo, mikäs siinä”.

Jo kauan mulla on ollu vaikeuksia pysyä nahoissani, haluaisin tuon koiran jo viedä testiin! Musta on ihan äärettömän mielenkiintoista saada nähdä miten se reagoi! Se on aika kovapäinen koira (daa, aika moni tipsu on), mutta noin kokonaisuudessaan se on mut yllättänyt positiivisesti. Vaikka ”tuollainen fifi” siis onkin. 😉

Luonnetestipaikkaa en sille ole vielä kunolla katsellut, mutta alkaisi olla sen aika. Tälle vuodelle toivon jostain paikan löytyvän. Päätin kuitenkin jo nyt kirjoittaa vähän tuumailuja, mitä noin mun näkemän arjen perusteella tuon koiran tulokseksi voisin kuvitella, sekä jokunen sana joidenkin osa-alueiden erikoiskokeesta. Sitten joskus kun testi on käytynä, kaivan tämän esille ja vertailen tulosta näihin veikkauksiin.

 


 

Omat veikkaukseni tulevasta:

Toimintakyky: +1a Kohtuullinen tai +1b Kohtuullisen pieni.
Reagoi kelkkaan nopeasti haukulla ja seisoo alkuun ihan hyvissä asemissa. Kelkan lähestyessä ottaa jonkinlaista sivuttaisetäisyyttä. Mutta kuten niin monilla, niin pimeä-huone vie mahdollisuudet ”pykälän korkeampaan pisteeseen”. Siellä ehkä jännittää, mutta enemmänkin kuvittelisin että se ei vain näe itua / oikein tajua että meikäläinen sieltä pitäisi etsiä (kuten kuinka monella koiralla mahtaa olla?).

Terävyys: +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Vetäytyy seinään (ja tekee ehkä joitain pakoyrityksiä) kun uhka lähestyy lähestymistään, mutta voi haukkua silloinkin.

Puolustushalu: +1 Pieni.
Haukkuu toistuvasti kun havaitsee uhkan, mutta ei omaa varsinaista aggressiota. Seisoo edellä ja sivussa, mutta alkaa lopulta väistää/perääntyä.

Taisteluhalu: +2a Kohtuullinen.
Varsinkin jos ottavat rodun huomioon niin tämä. (Jos koira ei jostain syystä esitä lelun kanssa parastaan, niin +2b Kohtuullisen pieni.) Useimmiten leikkii ja taistelee oikein hyvin, mm. pitää kiinni vaikka nostaisi lelun avulla ilmaan. Ärisee kunnollakin taistellessaan, välilä vetää vastaan.

Hermorakenne: +1a Hieman rauhaton tai +1b Hermostunein pyrkimyksin.
Aika perustulos monella rodulla, ja moni koira joka häilyy tämän paremman tuloksen välillä, arvostellaan tällä. (Muistaakseni se oli tämä, jossa myös mulla kävi Gaaran kanssa niin.) Ehkä kallistun Lucalla jälkimmäiseen (pääasiassa voisin kuvitella sillä stressiä ilmentävän läähätyksen lisääntyvän, en että se muuten hirveästi ilmentäisi hermostuneisuutta).

Termperamentti: +1 Erittäin vilkas.
Myös +3 Vilkas mahdollinen. Mutta tuo on semmoinen joka paikassa oleva energiahyrrä, että kallistun ensin mainitsemaani tulokseen kohtuu selvästi.

Kovuus: +1 Hieman pehmeä.
Tuo on niin yleinen, että melkein jo sen takia sanon tämän. Pitää tuumata, että +3 Kohtuullisen kova ei olisi kuitenkaan yllätys, ja meinasin ensin vastata sen.

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.
Ihan normaali, todella sosiaalinen koirahan tuo.

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma.
Ei tuo koira kova hätkähtelijä ole. Laukausvarmuuteen uskon. Ei ole ennen kuullut aseen ääntä.

 

Mun pisteillä olisi lopputulos ”140p. ja laukausvarma”, jos oikein laskin. Aika näyttää miten virallisesti jossain välissä käy!

19-2-2016 (26)