Sjoki RN

 

Lauantaina 18.3. käytiin moikkaamassa tuttuja Seinäjoella, eli islantilaisihmisten kesken päästiin taas kälättämään. Ryhmänäyttelyn paikka oli Lagun mahtava Hau-Hau Champion Areena -niminen halli. Laadukkaat puitteet, ja toimii homma heillä muutenkin hyvin.

Tuomari jätti oikein hyvän mielikuvan kaikin puolin. Joistain asioista oli tarkka ja rokotti parilla koiralla heti kunnolla. Brennasta arvelin ennen meitä olleiden arvosteluiden perusteella, että ei niin tule tykkäämään (kevyt, liian vaaleat silmät), mutta aivan toisin kävi! Tuntui että tykkäsi hyvinkin paljon, sen perusteella mitä ”juteltiin” (hän ei ollut tuomarina mikään tuppisuu) ja kertoohan tulos jostain. Nartuissa nämä meikän tytsyt oli ainoat Sa’n saaneet.

Esitin taas yhden kivan uroksen, mutta se ei nyt ihan ollut näyttelykunnossa, joten vaikka tuomari siitä muuten tuntui kovasti tykkäävän, ei sen tulos lopulta ollut hyvä.

Ryhmäkehiin jäätiin muodon vuoksi. Eihän sieltä mitään Brennalle tulisi. Onhan se kaukana sellaisesta tasosta. Sillä on virheensä, jonka lisäksi se on ulkonäöllisesti hyvin ”tylsä ja tavallinen” koira siellä muiden seassa.

 

Brenna vetskuissa. Tuomarina Marianne Holm, Suomi. ERI1 SA PN1 ROP ROP-vet
Erinomaisessa kunnossa esiintyvä 10-vuotias. Oikea tyyppi. Kauniit mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Tilava runko. Liikkuu hyvin. Esiintyy hienosti. Oikea häntä.

Esja vetskuissa. Tuomarina Susanne Wendell, Suomi. ERI2 SA PN2
Vahva narttu. Erinomaista tyyppiä. Kauniit mittasuhteet ja hyvät linjat. Hyväilmeinen pää. Jo hieman avoimet silmät. Hyvät korvat. Oikea kaula ja rintakehä. Kaunis häntä. Kaksoiskannukset. Liikkuu vaivatta.

 

 

 

 

 

Mainokset

Kolmen muotovalion huusholli

 

Edellisviikolla tuli vahvistus. Tulokset tulivat nettiin ja pääsin asiaa Omakoiran kautta anomaan keskipäivän jälkeen, ja illalla jo asia näkyi vahvistettuna Koiranetissä.

Esjakin on nyt FI MVA. Viimeinenkin meikän kolmikosta.

Lauantaina 18.2. tuli käytyä Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Talviseksi ryhmänäyttelyksi mielestäni ihan kivat tilat. Ainahan jokin asia jättää toivomisen varaa, mutta talvella ryhmänäyttelyt eivät useinkaan ole missään hulppeissa ja isoissa halleissa, eli jos nyt asioita vähän mietitään ja suhteutetaan, enpä oikein voi valittaa. Ulkona olleet vessat tosin olivat vähän ällöt. Ylipäätään nuo on jotenkin ”epäilyttäviä”, mutta sitten ihan käyttäjien toimesta: yhteenkin vessaan kun meinasin mennä, lillui istuimen etuosa jonkun kusessa. Voi ällö! Jep, tuli äkkilähtö ja ei kun toista vapaata vessaa odottamaan…

Esjan olin ilmoittanut ensimmäiseen veteraaniluokkaansa. Edellisestä näyttelystä olikin aikaa, tylysti eteenpäin pyöristettynä semmonen parisen vuotta. Meille tuli tuomarinmuutos, ja olin harkinnut jo peruuttamista vaihtoehtona. Jokunen vuosi aiemmin avoimessa luokassa tämä tuomari antoi Esjalle vain EH:n (tuomariharjoittelijan läsnäolo saattoi silloin tosin silloin tiukentaa varsinaisen tuomarin pitämää linjaa, ei kai ole harvinaista että niin on). Mutta veteraaniluokka on vähän eri. Plus että olin ilmoittanut Gaarankin kehään, johonkin näyttelyyn sen keväällä halusin, ja tämä oli sitten ihan sopiva kun kerran islantilaisenkin ajattelin laittaa.

Mukavia hetkiä/keskusteluja oli taas ihanien tuttujen ihmisten kanssa kehän laidalla. He ovat kyllä se asia, joka paljolti näyttelyissä käymiseen tuovat sen ilon/huvin mikä siinä on. Esitimpä tutun kasvattajan uroksen tulokselle PU3 ja serti.

Esja vetskuissa. Tuomarina Susanne Wendell, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT VSP VSP-vet –> FI MVA
Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis nartun pää. Hyvät silmät, korvat, ylälinja ja häntä. Tiivis jäntevä runko. Lihaksikkaat oikein kulmautuneet raajat. Liikkuu ja esiintyy erinomaisesti.

Esjan esittäminen on ihan erilaista kuin Brennan. Esja kun on ”wannabe-adhd”, ei se seisoessakaan niin millään tahdo pysyä paikoillaan löysällä remmillä. Varsinkin kun se tietää että mulla on namia, jota se sitten tavoittelee ahnepossuna. Joten joudun pitää aina remmillä kireästi vastaan ettei se rynni eteenpäin vaan seisoo paikoillaan, josta en tykkää, muuutta minkäs teet. 😀

 

 

Gaarakin tosiaan kävi kehässä pyörähtämässä. Mutta kun se on jo valio ja ainut uroskin vielä/taas, niin mitäpä sitä hirveästi innostumaan ROPista (kilpailu lisäisi voitonriemua). 😀 Sitä itteäänkin kiinnostaa näin paljon:

Tuomari oli kyllä tarkka (kuulin myöhemmin, että arvosteli kai ensimmäistä kertaa näitä?), ja arvostelukin koko paperin mittainen. Hyvä mielikuva jäi ainakin itselle. Gaaralla se pohti etuhampaita joissa on parissa toivomisen varaa, että rokottaako, ja kaivoi esille rotumääritelmänkin avukseen – tästä ei toiset tykkää, mutta ei musta ole huono jos tuomari kehtaa jotain asiaa joskus tarkistaa rotumääritelmästä, onhan se nyt urakka muka oikeasti muistaa kymmenien ellei satojen rotujen rotumääritelmät muka kunnolla ulkoa. Hän päätyi sitten toteamaan mulle suoraan sekä arvostelupaperin loppuun, että ”Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.”. Eli kuten aiemminkin: etuhampaissa on toivomisen varaa, mutta koska purenta on muuten hyvä ja kaikki hampaat ovat tallella, on se muuten ihan kivassa koirassa sen tasoinen virhe, etten muista onko yksi ehkä saattanut asiasta rokottaa muiden näkemiensä virheiden yhteydessä.

Ryhmiin ei jääty, kun mulla oli illalla vielä paikallisen koiraseuran hommia hoidettavana toisen henkilön kanssa, jonka luokse piti keritä. Kun ei ole mahkuja isossa kehässä, harmittihan se ettei päästy siellä edes ”olemaan esillä”, mutta isoksi ei harmistus pääse.

Gaara valioissa. Tuomarina Nina Janger, Suomi. ERI1 SA PU1 ROP
4v. mittasuhteiltaan oikea uros, jolla hyväilmeinen pää. Osittain tasapurenta, etuhammasrivi kulkee hieman vinossa. Erinomainen ylälinja. Raaajaluusto tasapainoisesti kulmautunut. Kinner on hieman korkea. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella, erinomaisen yhdensuuntaisesti edestakaisin. Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.

 

 

Tutut islantilaisharrastajat miettivät seuraavia näyttelyitä. Sanoin, että meillä ei varmaan ole tänä vuonna enää kuin Sjoella tässä kuussa (koska on kohtuu lähellä ja sinne oli vain 10€ vetskut!) ja kesällä yksi näyttely jossa on tuomari josta tykkään ja jolle haluan viedä Brennan veteraanina.

Jälkeenpäin aloin ajatella, kuinka mukava fiilis itselle kuitenkin taas jäi noiden tuttujen tapaamisesta. Ihan jo siis seuran vuoksi, joka tarjoaa hyvän päivän, saatetaan hyvinkin jonnekkin muuallekkin näytelmiin eksyä. Varsinkin kun Brenna täyttää nyt keväällä 10v ja alkaa päästä joihinkin ryhmiksiin ilmaiseksi! 😀

 

Holskukehää odotellessa, istuin Gaaran kanssa lattialla. Siihen tuli yksi ~keski-ikäinen mies kysymään, että mikäs tuo on, ja muutenkin juttelemaan. Oli miettimäsä uutta koiraa ja tutustumassa rotuvaihtoehtoihin vähän. Vastailin holskuista oman näkemykseni mukaan. Meidän luota hän poistui tuumaten Gaaraasta, että jätti kyllä oikein hyvän vaikutelman. Kerroin kyllä hänelle useampaan kertaan keskustelun lomassa ja siinä viimeisenäkin sitten vielä, että kirjoa on, Gaara sattuu olemaan helpon pään holsku/koira. Tasainen kaveri, joka tuolla taas lunkisti moppasi lattiaa tuon tuostakin (kellahtaa selälleen ja pyriskelee siinä).

Myöhemmin sama mies tuli uudestaan vastaan, kun olin köynyt autolla vaihtamassa Gaaran Esjaan, ja se kyseli vähän siitäkin. Tykkäsi vissiin siitäkin. 🙂

 

 

 

Ongelma ja jonkin unohdus

 

Joskus tarvitaan joku toinen sanomaan jokin selvä asia, ennen kuin sitä itse tajuaa. Näin kävi mulle (taas) ihan hiljattain.

 

 

Asiaa ei ollut osoitettu mulle suoraan. Mutta seurasin yhtä keskustelua netissä. Henkilö X pohdiskeli koiransa ongelmaa, ja henkilö Y ehdotteli tapaa/tapoja ehkä korjata tilannetta. Asia ei edes ollut ollenkaan samanlainen kuin mitä minä olen meillä pohdiskellut, mutta sieltä keskusteluista silti bongasin sen, mikä itseni olisi pitänyt meidän kohdalla hiffata jo kauan sitten. Bongaamani kommentti oli asiallinen ja neuvomishalua täynnä, joten siihen tuli reagoitua ”voimakkaasti” ja pohdiskeltua sitä. Positiivisuus saa enemmän vastaanottoa kuin negatiivisuus, sain taas kerran huomata itsenikin kohdalla.

Paljon tiivistettynä: Koiran halutun toiminnan vahvistaminen palkkaamisella.

Näin yksinkertaisen asian sitä joskus unohtaa. Hävettää, mutta näin se on. Olen varsin usein lyhytpinnainen ja äkkipikainen. Olen muutenkin kovaääninen, mutta maltin mentyä tulevat mm. perisuomalaiset ärräpäät kuvaan ja ääni kovenee. Se on reagointini monesti silloin, kun jotain ärsyttävää tapahtuu ja pinna palaa sekunteissa. Sen sijaan että ajattelisin asiaa paremmin.

 

Esjalla on ongelma. Tai pikemminkin minulla sen kanssa, ei tämä sitä itseään haittaa. Se on kovin saalisviettinen, eli mm. tykkää jahdata kaikkea liikkuvaa ”riistaa”. Osa tästä on omaa syytäni, teininä ajattelemattomuuttani vahvistin ja kannustin sitä lintujen suhteen kun se oli ihan snadi. Sitä saa mitä tilaa…

Linnut eivät ole ongelma, vaikka niistä asia pohjautuu. Kissat ja rusakot ovat. Tänä vuonna on ollut useampi tilanne, jossa Esja on päässyt rynnimään noiden perässä hetken aikaa. Ja kun se pääsee ottamaan yhdenkin laukka-askeleen, on jo liian myöhäistä mulle puuttua asiaan: korvat ovat lukossa ja kaikki kiroaminen sen perään on turhaa. Se näkee ja kuulee vain ”saaliin” edessään. Kun otus hetken kuluttua pääsee karkuun, Esja palaa. Näistä sattumuksista moni on tapahtunut samalla alueella, joten aloin yhdessä välissä huomata koirasta, että se alkoi yhdistää paikkaa ja tapahtumaa, ja koko sen olemus valpastuu ja muuttuu ja se alkaa aisteillaan hieman etsimällä etsiä, että mitä missä milloin tapahtuu.

Olen joutunut itselleni myöntämään, häveten, että koira ei ole hallinnassani niin hyvin kuin sen pitäisi olla. Niin hyvin kuin haluaisin sen olevan. Meillä on jonkinasteinen ongelma.

Tähän asti olen asiaa vain kironnut. Kun tilanne tuli, ensin huusin koiran perään hetken (”Esja, ei, tänne” tai jotain). Mutta kuten todettu, kun jahti alkaa, lukkiutuvat korvat. Lopulta opin kiroamaan vain mielessäni, mitäpä se muullainenkaan toiminta olisi auttanut. Kun koira on tullut takaisin, on toimintani riippunut hetkestä miten asia on tapahtunut. Joskus en ole voinut muuta kuin olla välittämättä koirasta, joskus olen kytkenyt sen kiinni ja hinannut sisälle/autoon/jotain. Tai kaapannut syliin ja kiroten kantanut sisälle. Olen ollut turhautunut.

Tämä koiran toiminta on jonkin verran murentanut mun luottoa siihen. En enää ihan kaikkialla uskalla pitää sitä vapaana kuten joskus pystyin, sellaisillakin alueilla missä moni muu ei viitsisi pitää irti. Ja se kouraisee itseä rinnasta. Syö mieltä. Eihän tätä usein tapahdu, mutta sen verran että sitä nyt pohtii ja se tosiaan on alkanut vaatia toimintatapojen muutosta (=koira useammin kiinni jossain kuin ennen). Ja kun luottamus on tärkeä asia, se kouraisee isommin.

 

Tuon nettikeskustelussa esille tulleen kommentin myötä vasta tajusin lähteä miettimään, että varsinaisesti en ole yrittänyt ratkoa tätä nykyistä ongelmatilannetta, oikeastaan en ole yrittänytkään (osannut…). Olen vain lähestynyt asiaa temperamentillani. Ollut ja kironnut mielessäni suurimmaksi osaksi.

Nyt olen muutaman päivän pitänyt nameja aina taskussa. Esja on ahne. Hyvin ahne. Koetan testata sitä ja samalla vahvistaa haluamaani käytöstä. Sitä hyvin perinteistä minkä unohdin tämän tilanteen kanssa: toivotusta toiminnasta tulee palkka. Ihmisen haluaman toiminnan toteuttaminen kannattaa koiralle. Näin lyhykäisyydessään se tarkoittaa Esjalta reagointia kutsumiseen tai johonkin tiettyyn sanaan minkä teen. (Tällä hetkellä tieto että mulla on namia, on saanut koiran vapaana ollessaan hakeutumaan entistä useammin mun luokse itsestään ja kysymään, saisiko jotain.) Mun pitäisi myös kysellä yhdeltä tuttavalta, miten hän on toteuttanut käyttämäänsä ’luopumistreeniä’ koiransa kanssa, jolla ilmeisesti on ollut vastaavanlaista taipumusta/ongelmaa.

En ala enempää avamaan tapaa, millä lähden Esjan kanssa nyt jatkamaan (tuon namin kanssa). Taipumus on siinä niin vahvassa, ja treenattavia tilanteita pitäisi tulla usein, että en tiedä tuleeko tästä mitään. Ihan kokeiluna teen nyt mitä teen. Harmi kun kesä ja suurin lintuaika on kaupungin keskustan tienoilla ohi (naakkoja ja sen sellaisia), jonnekkin puistoon meneminen ja siellä koiran palkkaaminen aina kun se ”rauhoittuisi” remmissä eikä haukkuisi ja väliin vetäisi kohti lintuparvia, olisi ehkä erittäin hyvä ja helppo aloituskohta.

 

Ongelman myöntäminen ärsyttää, kun kaikki ei olekkaan niin timanttista. Monesti muita kuunnellessa mietin, että mulla on kyllä helpot koirat – helppo elämä niiden kanssa. Mutta nyt ruususta repii terälehtiä tämä tilanne aina satunnaisin väliajoin, eikä se siitä muutu kiroamalla. Jotain pitää tehdä, kokeilla. We’ll see.

 

 

Agilityn piirinmestaruuskisat takana

 

Vaasassa BAC järjesti 4.9. vuoden 2016 piirinmestaruusagilityn. Minä olin totta kai menossa! Päivästä tulikin lopulta pitkä, ja joku 15h olin poissa kotoa. Mutta kyllä näissä kisoissa on vaan tunnelmaa, eri luokkien edustajat on joukkuekisan takia samaan aikaan paikalla, meillä kokoontuu yleensä aina seurasta ihmiset yhdelle alueelle seurustelemaan ja jännittämään seurakavereiden puolesta ja hurraamaan heille, ja ja. Ihan mahtavaa!!

Kaikki koirat ilmoitin mahdollisiksi koiriksi joukkueisiin, ja kaikki kolme pääsivätkin. Gaaran kanssa kävi vaan niin harmillisesti, että joukkueen neljästä koirasta kaksi sattui sairastumaan/loukkaantumaan, joten meidän joukkuetta ei raadalla nähty.

Brenna ja Esja kisasivat joukkueessa kahden muun medi3 -luokkalaisen kanssa joukkueessa ”Jkf Agility ’Juniorit'”, joista toinen oli huippulaadukas keeshond ja toinen pikakiitäjä sheltti.

Molemmat islantilaiset teki kivasti, mutta Esjalle 2x hyl ja Brennalle 5vp ja puhdas nolla kera kolmannen palkintopallisijan. Joukkueradalta Esjalle vitonen ja Brennalle nolla, jotka molemmat huomioitiin joukkueen lopputuloksessa (toinen meidän tiimikumppaneista sai myös nollan). Gaaralle lähdin toki taas hakemaan sitä nousunollaa, mutta sen radalta tuli yksi rima alas. Ohjasin koiran takaaleikkauksen kautta kohti loppusuoraa, ja jo ennen kuin koira lähti ponnistamaan tiesin, että nyt on jotain, teinkö jotain, mutta rima sieltä tulee alas. Ja niin tuli. Tuomarin sanat oli kuitenkin aivan ihanat, kun rata voitettiin tuolla vitosella, ja hän meitä palkintopallilla kätteli: ”Hillittyä hallittua mutta silti nopeaa menoa!”. Ylpeys rinnassa. ❤ Mutta niin se on, koira etenee hyvin mutta rauhallisessa mielentilassa, ja mulla on mahdollisuudet ohjata rauhassa ja keritä tekemään sitä sun tätä, jos en ala turhaan kiirehtiä ja "panikoida" tekemisiäni. Tykkään kovasti mennä tämän koiran kanssa.

Kaiken kaikkiaan piirinmestaruuspäivä oli taas kerran antoisa:

 

 

Joukkuekultaa 2016 Esjalle ja Brennalle, yksilöpronssia 2016 Brennalle. Mahtavat islantilaistytöt. ❤

 


^ Brennan osuus kaikesta… 😀 😀 Hitaus ei todellakaan ole häpeä! 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesän tiivistys ja sitten se toko-rm

Kesän tiivistys on helppo: eipä mitään kummallisia menoja tai tuloksia ollut.

Parit agilityn kotikisat jäi välistä eri syistä. Mutta oikein kivaa oli molemmissa olla sitten koko kisojen ajan auttelemassa, kansliassa istumassa. Tykkään kyllä paljon myös talkoilemisesta, kansliassakin olo sopii mulle erittäin hyvin. Gaaran olen puolen vuoden tauon jälkeen taas päättänyt maksaa mukaan treeneihin, ja ensimmäinen kerta aikoihin oli siis 1.9. Mahtavaa olla taas mukana! Mutta money comes money goes meidän kalliilla maksuilla.

Näyttelyitä ei ollut (paitsi holskujen erkkari, mutta sillähän oli oma päivityksenä). Mm. Kokkola KVhen ei ollutkaan varaa ilmoittaa Esjaa, ja muistaakseni siellä ollut tuomari oli eniveis sellainen, että ei olisi tuollaiselle lyhytkarvaiselle kevyemmällä neidille voinut tulosta odottaakkaan. Kävin kuitenkin paikan päällä katselemassa ja tuttujen kanssa juttelemassa. Oikein kivaa joskus noinkin! Ja esitinpä yhden kaljun nuoren islantilaispojankin sitten. 🙂

Tokossa olen ollut laiska ja saanut sättiä itseäni nyt sitten. Ei ole kisoja voinut Gaaralle katsoa kun edistys ei ole ollut toivotunlaista. Nytkin on ollut viikkoja(!!) etten ole käynyt treenaamassa yhtään. Vaikka varmaan miljoona kertaa on ollut tarkoitus…

Yhdessä mätsärissä kävin. Harttiin Brennalle vetskuista PUN-4 (vai oliko se 3).

 


^ Esja treenaa. Ollaan tutun pihassa, häneltä löytyy jokusia esteitä.

 

 

 

Sitten se rotumestis. Meikäläisellä on kotona isompi siivousurakka menossa, ja arvatkaa nyt olenkos hukannut arvostelulapun Esjan osalta? Toki… Pisteet olivat eniveis säälittävät ja lopputulos kamalampi kuin osasin pelätä, AVO0. No joo’o. 😀 Otetaan nyt kuitenkin pieni kertaus liikkeiden sujumisesta.

Paikalla istuminen: Puolen minuutin kohdalla meni maahan – kuten arvelin.

Seuraaminen: Ollaan treenattu liian lyhyitä pätkiä, joten seuruusta tuli jossain välissä aika avointa. Juoksemisessa meni pipariksi ja koiran paikka oli tosi huono. Siitä se ei oikein enää päässyt korjaamaan itseään kunnolla, jo tosi kummallisesti jokunen perusasento jäi tekemättä. Olen tosi yllättynyt kuinka huonosti tämä meni!

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Voi huh mikä helpotus, tässä oli maahanmeno. Siitä tulikin sitten muistaakseni perfect 10.

Luoksetulo: Hmm— Nyt en muista menikö tämä ohjekirjan mukaan, vai taisinko alussa saada koiran vasta tuplakäskyllä maahan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tosi hieno muuten tietääkseni, mutta kun ei olla treenattu sitä että kävelen koiran ohi ennen sivulle palaamista, Esja kääntyi 180 astetta katsomaan kummastuneena perääni kun sen ohitin jne, ja siitä sitten komeat pisteenvähennykset.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: Auuuts! Matka oli pidempi kuin olin ajatellutkaan. Onnistumisen mahdollisuus oli olemassa, mutta koira ei kuitenkaan etenemisessä mennyt merkille asti. Lopulta otin käsiavunkin mukaan ja kierrosta tuli tosi hieno, mutta siinä vaiheessa ei enää auttanut.

Noutaminen: Esja piti tällä kertaa kapulaa niin kauan että oli lähelläni. Eli tiputti maahan mutta onnistuin sen siitä poimimaan, että saatiin vitonen. Jee. 😀

Kauko-ohjaus: No toki tässä piti tulla pettymys, vaikka pidin aika varmana nakkina. Yksi vai kaksi kohtaa vaati tuplakäskyn…

Estehyppy: Ei voi olla totta. Se kiersi tämän! Tuli ohi. Pettymys…

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: Matka oli paljon pidempi kuin mitä ollaan treenattu, ja vaati käsiavn että koira meni törppöjen luo – ja/mutta maahan sitten ruudun ulkopuolelle enempi tai vähempi.

Kokonaisvaikutus: Hyvin meni ääntelyn kanssa eli Esjalla pysyi intohaukut kurissa. Mutta jostain väheni piste vai pari, olin jostain syystä ajatuksissani enkä kuunnellut tuomaria (idiootti minä…). Varmaan kokonaisuudessaan kun on niin vielä töitä ja keskeneräisyyttä tuo miinuksia.

 

Että silleen. No onpa koettu hei eka tokokisa uusilla säännöillä!

 

 

Toko RM – lirissä ollaan

Hopsan. Pitäisi tehdä kohta päivitys kesän pienistä kuulumisista. Mutta aloitetaan tällä.

 

Aaapuva! Apuva apuva! Huomenna olisi islanninlammaskoirien rotumestaruuskisat tokosta. Vöyrillä. Otettiin ne yhden Heidin kanssa tänne, pyydettiin saada siipeillä Woff ry:n kisassa.

Ja minä otin ja tein ihan viimetinkaan ilmoittautuessa päätöksen koiravalinnan suhteen. Mun piti alun perin ilmoittaa kisaan Brennan, ja sen kanssa ollaan kesällä sitten treenailtu. Mutta liian vähän. Vain silloin tällöin. Joten tuli ”paniikki”: se on hyvä koira, mutta viimeisimmät tokokokeet pari vuotta sitten sillä meni ihan penkin alle. Tulokset on säälittäviä, ja lopulta viimeisin kisa sillä päättyikin ihan kamalasti tulokseen AVO0. En halua enää tuollaisia tuloksia Brennalle Koiranettiin, enkä halua mennä kokeeseen turhautumaan. Sillä sen lisäksi että nyt sen koulutus uusiin liikkeisiin on kesken, on se tärkein ja luultavasti aikaisemmin mätännyt asia myös ihan tekemättä: koira totutus palkkaamattomuuteen. Nyt en ole treenannut sitä yhtään, ja luulen sen olleen syy, miksi viimeisimmissä kokeissa koira alkoi nostella mulle keskaria. Vaikka se tykkää tehdä, se oli tottunut nami- tai lelupalkan saantiin aina kun hyvä työ oli tehty. Jokaisen liikkeen aikana. Mutta eihän kokeissa niin tehdä. Olisiko se mennyt asiasta hämilleen tai jopa alkanut epäillä, että eikö nyt tullutkaan tehneeksi oikein kun palkkaa ei tule, kun lakkasi kokeissa toimimasta. En tiedä, mulla kesti kauan edes tajuta, että tämä palkkaamattomuuden treenaus taisi olla syypää koiran toimimattomuuteen.

No joo, eniveis. Brennalle en huonoa tulosta halua. Esjan kanssa kuitenkin otan jotenkin rennommin, se on tuommoinen adhd häslä jonka kanssa ei sinällään tavoitteita ole ollut alokasluokan jälkeen. Vuosi sitten käytiin extemporee silloinkin kokeilemassa yksi avoimen koe, koska sääntömuutokset olivat ihan olvella kolkuttamassa ja luokan testaus kuitenkin kiinnosti. Ja sillä tuota energiaa piisaa niin, että tekeminen on kivaa eikä se hyydy vaikka en palkkaamattomuutta ole treenannut. Tai toivottavasti. Ei ainakaan vuosi sitten..

Esjan kanssa on treenattu vain jotain silloin tällöin kun olen Gaaraan ja Brennaan keskittynyt. Eli taso on alhaisempi. Kaksi viikkoa sitten oli viimeinen ilmopäivä, ja ihan viimeisen tunnin aikana päätin sitten, että kyllä, se on Esja jonka kokeeseen laitan. Ja pari päivää meni säädöissä osallistumisen vahvistuksen suhteen kun olin niin viime tinkaan liikenteessä. Ei mulla ole edes ollut aikomusta nyt islantilaisilla osallistua tokokokeisiin, ihan vain kannatuksen vuoksi rotumestiksiin ilmoitin, kun ne kerran tänne otettiin.

Heräsin siis ~viikko sitten miettimään, että millä mallilla me nyt oikeasti sitten ollaankaan. Ja tämän viikon keskiviikkona vasta kaivoin netistä avoimen luokan liikkeet. Siis en ole vieläkään varma esimerkiksi eräästä merkinkierron asiasta, ja tajusin tänään ettei olla hyppyä treenattu kertaakaan sitten edelliskesän. Ihan näin esimerkkeinä meidän tilanteesta vaan… Aaaapuuva. 😀

Kyllä me olisi ntuolle Esjalle sentään sen AVO2:n halunnut, mutta eeeei taida onnistua. Perhanan perhana. Ollaan treenattu niin vähän, että väliin tuntuu että hyvä jos tulosta edes saadaan. Moni asia voi mennä nollille. Toisaalta jos koira yllättäisi ja tekisikin kaiken niin hyvin ja onnistuneesti kuten väliin, niin myös ykköstulos olisi mahdollinen! Mutta ei tosin ollenkaan realistinen.

 

Otetaan ihan pikainen pohdinta liikkeistä ja meidän tasosta. Lunttaan liikkeitä ja ohjeita juuri jostain tiedostosta, ja itken verta kuinka huonosti olenkaan näihin asioihin perehtynyt:

Paikalla istuminen: Ei tule kesää. Hyvin vähän treenattu (olen keskittynyt muihin liikkeisiin). Se voi mennä kummastuneena maahan tai alkaa haukkua turhautumista (mikä hävettää sitten kamalasti, kun ”sabotoidaan” muita).

Seuraaminen: Peruuttaminen voi olla ongelma. Olen kuitenkin yrittänyt saada sen siirtymään perusasentoon tilanteesta huolimatta, joten vältyn lisäkäskyiltä tässä. (Luulin siis että peruutusaskeleita on useampia, mutta onkin avoimessa vain 2-3. Toisin sanoen, olen treenannut liian vaikeaa..! Olen muuten myös opettanut sille sivuttaisaskeleita, mutta niitäkään ei taida avoimessa olla. Ei oikeasti… 😀 ) En ole ollut tietoinen, että juoksussa voi tulla käännöksiä. Ei tule kesää.

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Ei olla treenattu istumista, tämä on ihan ”herran haltuun” ja toivon maahanmenoa koko sydämeni pohjasta! Mietin, otanko tuon istumisen selkeällä käsiavulla tms. ja hankin edes muutaman pisteen liikkeestä (jos koira silloin siis menisi istumaan) vai otetaanko vaan suosiolla nolla, kun äänikäskyllä koira on ihan pihalla.

Luoksetulo: Joo’o… Kahdesti on treenattu. Sitä perinteistä että istumasta tullaan luokse. Ongelma on siis se, muitanko minä käskeä koiran maahan alussa!

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Ei olla treenattu kuka tietää milloin. Herran haltuun melkein tämäkin.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: Herran haltuun (en muuten ole uskovainen ihminen, näin sivuhuomautuksena tähän väliin). Eikun.. Mahdollisuus onnistua on, mutta liikkeen treenaus on silti keskeneräinen. Nyt vasta tajuan noita ohjeita lukiessani, että saako tuossa käyttää käsimerkkiäkin? Olen käskenyt vain suullisesti. Pitää huomenna tarkastaa muilta kisaajilta asia.

Noutaminen: Ihan päivästä kiinni kuinka lähelle tuo kapulan. Tuo siis jonkin matkaa ja kesken kaiken heittää kapulan suustaan ja tulee yksin perusasentoon. Joskus siis kapula on niin lähellä että voin sen nostaa (ainakin vanhoilla säännöillä tästä sai vielä pisteitä), joskus se sylkee kapulan metrien päähän… En ole koskaan opettanut tätä sille kunnolla.

Kauko-ohjaus: Ainut mihinkä oikeasti luotan? Treenattu hyvin vähän nyt, mutta koiralla pitäisi olla hyvin muistissa ja hanskassa.

Estehyppy: Tänään käytiin tätä tosiaan ensimmäistä kertaa vuoteen ottamassa. Pitäisihän se tällainen peace of cake osata.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: Herran haltuun. Pieni mahdollisuus onnistua on, mutta liikkeen treenaus on silti keskeneräinen. Luulen että tuo matka on liian paljon, ollaan otettu vaan lyhyemmiltä koska treenaus on niin kesken. Tämän päivän treenien perusteella päätin vaihtaa taktiikka koko systeemille (jos koira edes menee ruutuun asti). Aikaisemmin olen siis käskenyt suoraan eteenemosta maahan. Kokeessa kokeilen odotuskäskyä (pysähtymiskäskyä) ja siitä vasta maahan. Ei muuten olla treenattu kertaakaan sitä, että menen sen viereen tässä…

Kokonaisvaikutus: Äänenä purkautunut into ainakin haukkaa tästä jonkun lohkon.

 

Eli mitä voidaan päätellä, odottaa tuloksen puolesta? ”Herran haltuun” ja kuraa niskaan. Voi kiesus. Antakaa meille edes tulos. 😀

 

 

Nly & agi viikonloppu

 

21.5. näyttely ja 22.5. agility.

oulainen1 Näyttelyaluetta iltapäivällä. Kuvan voi klikata isommaksi

 

Lauantaina ajettiin 150km pohjoiseen, Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Brennan olin sinne ilmoittanut, Esjankin olisin halunnut (vaikka aiemmin samalta tuomarilta onkin vain EH haettu) mutta ilmoittautumisen aikaan oli raha sen verran tiukassa, että ei.

Tuomarina oli oikein mukavana pitämäni Jari Fors, jolla Brenna on ollut kaksi kertaa aikaisemminkin. Molempina kertoina tuomisina Pn2 V-sert. Eli pakkohan sitä oli vielä mennä onnea koettamaan. Kolmas kerta toden sanoo? Se vika serti näes… Sanoin kyllä etukäteen tutuille, että jos kolmannen kerran saadaan tuo sama tulos kuin aikaisemmin, tikahdun varmaan nauruun.

Paikalla oli taas monta hienoa, tuttua islantilaisihmistä. Ja monta mukavaa tuntemattonta/tuntemattomampaakin. 😀 Olette te vaan mahtavia! Sääkin suosi, vasta ihan iltapäivästä kun lähtö koitti, alkoi vettä tulla.

Islantilaisia oli ilmoitettu 10 kipaletta, joista vain kaksi urosta (veljekset). Auts. Varsinkin junnunarttuja pidin oikein nätteinä, ja valitinkin tutulle kasvattajalle, että pitikö sen tuoda tuollaisia meidän sertin viemään! Uroksista mut pestattiin esittämään toinen. Oikein mukava ja tosi nätti uros, mutta tuomari löysi omaan makuunsa sen verran kommentoitavaa, että EH2 tuli. Nartuissa suosikkijunnuni sai myös ”vain” EH2:n, mutta myöskin nätti siskonsa oli ERI1 SA. Äsh äsh äsh meidän kannalta! Valitin tutulle kasvattajalle taas. 😀

Avoimen luokan aikana hykerreltiin kehän laidalla, kun tuomari neljää koiraa katsellessa tuumasi kehäsihteerille ääneen, että ”Onko nämä kaikki samaa rotua?” (ja jakoikin tulosta H-SA väliltä). Hahahahahah!!!! Oi että. No, itsehän nimenomaan valtavasti pidän islantilaisissa olevasta ulkonäkövaihtelusta. Eivätkä luokan koirat olleet mielestäni ollenkaan hullumpia, siis ”ääripäisempiä” yksilöitä todellakin löytyy.

Tuomarointia seuratessa vähän jännitin -ja kyllä, taas valittelin ääneen että ei tänään nyt sitten tulekkaan mitään (hmm, olenpa kamala kituiita)- sillä tuomarilla oli ”tiukan” oloinen linja. Brenna kun on hyvin kevyttyyppinen, pelkäsin että tällä kertaa valittaisikin siitä. Aikaisemmin häneltä Esja haki EH:n pääasiassa siitä syytä että oli arvostelun mukaan hieman kevyt yksilö. Mutta Brennahan on kevyempi.

Sanoin jo edelliskerralla hänellä ollessa, ja sanoin samaa taas: En tiedä miksi, mutta jostain syystä Fors tuntuu pitävän Brennasta. On tykännyt siitä aina. Nyt vetskuluokassa meitä oli kaksi, ja Fors ihmetteli vain vuoden ikäeroa, kun veikkasi sitä isommaksi (B 9v ja toinen 10v). Arvostelussa oli pelkkää hyvää, ja suullisestikkin tuli jotain palautetta kivasta veteraanista. 9v islantilaisen ei tosin omasta mielestäni tule vielä varsinaisesti ilmentää vanhuutta. Ja Brennahan käyttäytyy kuten aina (rauhallisen arvokkaasti mutta samalla tietyllä innolla) ja liikkuu tosi kevyesti ja nopealla tahdilla (itse asiassa saisin ravuuttaa sitä vähän rauhallisemmin kuin mitä teen). Adhd-Esjakin on muka puolen vuoden kuluttua jo veteraani. Hah!

Mutta niin. Tulihan sekin päivä, että näyttelyssä kostuvat silmäni. Voi kiesus. Mutta kun tätä on jahdattu ja odotettu vuosia! Olen tiennyt että se tulee mutta koiran keveyden takia se ei tule helpolla. Ja lopulta kuitenkin vain yksi serti on ns. pilipalituomarilta (eteläisen Euroopan mies joka ei rotua usein kyllä näe), kaksi kotimaisilta miehiltä.

Brenna kiisi kahden muun SA:lla palkitun nartun ohitse ja minä kyykistyin sitä halaamaan onnesta nauraen ja pieniä ilon kyyneleitä pidätellen. Oikeasti! Vihdoin! Roppikehässä tuomari mietti hetken, mutta tulihan sieltä Brennalle sen eka roppiruusukekkin. Eli:

Brenna veteraaneissa. Tuomarina Jari Fors, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet –> FI MVA !!
Keskikokoinen, 9-vuotias. Erittäin hyvin kuntonsa ja ryhtinsä säilyttänyt veteraani. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Kauttaltaan hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä häntä, oikea karvanlaatu. Kevyt tehokas liike. Luonne oikea.

Ryhmäkehistä toki vain heitto pihalle. Eihän meidän taso siellä ole. Mutta tulipahan koettua.

Alla muutama kuva reissusta, mutta ensin yksi juuri tekemäni havainto. 😀 😀

tulokset Hyväksytyillä meinaan ”positiivisia”, eli ei Hyl ja Eva -tuomioita (olipa mulla outo sanavalinta tuossa)

 

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 Minä mutrunaama, paistava aurinko häiritsee. © krshnkl

 

oulainen8Kehän jälkeen. Tylsääää kun kaikki pokaalit on samanlaisia ja -värisiä

 

oulainen8Ryhmien venaamista

 

oulainen8 Hieman paikalla ollutta porukkaa

 

oulainen8”Matkakahvikuva”! (Fb-kaverit tietää… 😉 )

 
 

Sunnuntaina oli agilityä. Kotikisat, ei tarvinnut onneksi ajaa pari kilometriä pidemmälle. Otetaan näistä oikeastaan vain tulostiivistys. Päivä oli pitkä islantilaisille, en tiedä oliko sillä jotain vaikutusta siihen että olivat molemmat keskivertoa hitaampia, varsinkaan Esja ei esittänyt parastaan…

Brennalle yksi typerä vitonen puomin alastulolta. Mitä hittoa, ei tällä koiralla ole erityistä kontaktiongelmaa ollut, ja nyt se napsii vitosia niiltä?? #/=%/#%= Ei nollalla tosin olisi mitään saatukkaan, sen verran monta oli nopeaa nollakoiraa tuloksissa. Yhdeltä radalta en muista mitä kävi, mutta hyl. Vikalla hyppyradalla koira käyttäytyi tosi oudosti ja innottomasti, joten muutaman kiellon jälkeen päätin keskeyttää radan jo ennen puoltaväliä.

A-agilityrata: 5vrp (aika -2,92s)
B-agilityrata: hyl
C-agilityrata: hyl

 

Esjan kanssa saatiin hankittua yksi nolla (ja sijoitus taisi olla neljäs). Jay! Ja kahdelta radalta hyl. Toisesta en taas muista mitään mutta toinen on videolla. Ai kamala… No, lisäsin sen tuohon alle silti. Keppien jälkeiset hypyt sovelsin radalla, olin harjoitellut ne ihan eri lailla, mutta koirat oli hitaampia mitä ajattelin, joten päädyin soveltamaan. Ja koska Esjalla on paha kontaktiongelma puomilla (ei sillä ole mitään tietoa ja intressiä ottaa puomia kunnolla), olisi pitänyt ottaa se nyt oikeasti hyvin, mutta en toki sit tehnyt. Idiootti ihminen. Ja jostain syystä tuon koiran hakeutuminen putkiin on nyt ihan persiillään. Hylky tuollaisesta? Ei mene suoraan edessä olevaan putkeen?? Ei jessus oikeasti! Ja se on tehnyt sen tässä aiemminkin. Grr. Nyt ärsyttää!

A-agilityrata: hyl
B-agilityrata: hyl
C-hyppyrata: 0vrp ja aika -2,41s

 

Gaaralle hankittiin vihdoin ja viimein toinen luva. Ykkösille oli vaan kaksi rataa, ja toiseltakin oli luva niin lähellä. Yksi rima siltä tuli alas, koska mulla oli ajatukset menossa väärälle esteelle, joten tajutessani tekeillä olevan mokani, ohjasin oikean esteen vähän kiireellä. Ärrin murrin, sinne meni se serti… Kaikkea tällaista typerää ja turhaa estettä meillä edelleen. Tahdon nousta!

Kontaktit edelleen tosi hitaat. Varsinkin puomilla koira jöi taas puoitiehen, ja kun odottelin sen hakevan oikean paikan, meni turhaa aikaa. Oltaisiin siis mahdollisesti voitettu rata jos olisin käynyt treenaamassa kontaktit Gaaralle paremmiksi… Nyt sijoitus oli 2. Lisäksi mun pitäisi uskaltaa jättää sitä kepeillä kisoissa. Nyt kuljen vieressä vaikka ei tarttisi! Varmistelen kai niin paljon että vihdoin tulisi ne nousutulokset…

Tokalla radalla voitettiin, tuloksia oli makseilla ylipäätään vain kahdella koiralla. Alla oleva video on ekalta nollaradalta.

A-agilityrata: 0vrp ja aika -9,50s
B-agilityrata: 5vrp (aika -13,66s)