Kolmen muotovalion huusholli

 

Edellisviikolla tuli vahvistus. Tulokset tulivat nettiin ja pääsin asiaa Omakoiran kautta anomaan keskipäivän jälkeen, ja illalla jo asia näkyi vahvistettuna Koiranetissä.

Esjakin on nyt FI MVA. Viimeinenkin meikän kolmikosta.

Lauantaina 18.2. tuli käytyä Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Talviseksi ryhmänäyttelyksi mielestäni ihan kivat tilat. Ainahan jokin asia jättää toivomisen varaa, mutta talvella ryhmänäyttelyt eivät useinkaan ole missään hulppeissa ja isoissa halleissa, eli jos nyt asioita vähän mietitään ja suhteutetaan, enpä oikein voi valittaa. Ulkona olleet vessat tosin olivat vähän ällöt. Ylipäätään nuo on jotenkin ”epäilyttäviä”, mutta sitten ihan käyttäjien toimesta: yhteenkin vessaan kun meinasin mennä, lillui istuimen etuosa jonkun kusessa. Voi ällö! Jep, tuli äkkilähtö ja ei kun toista vapaata vessaa odottamaan…

Esjan olin ilmoittanut ensimmäiseen veteraaniluokkaansa. Edellisestä näyttelystä olikin aikaa, tylysti eteenpäin pyöristettynä semmonen parisen vuotta. Meille tuli tuomarinmuutos, ja olin harkinnut jo peruuttamista vaihtoehtona. Jokunen vuosi aiemmin avoimessa luokassa tämä tuomari antoi Esjalle vain EH:n (tuomariharjoittelijan läsnäolo saattoi silloin tosin silloin tiukentaa varsinaisen tuomarin pitämää linjaa, ei kai ole harvinaista että niin on). Mutta veteraaniluokka on vähän eri. Plus että olin ilmoittanut Gaarankin kehään, johonkin näyttelyyn sen keväällä halusin, ja tämä oli sitten ihan sopiva kun kerran islantilaisenkin ajattelin laittaa.

Mukavia hetkiä/keskusteluja oli taas ihanien tuttujen ihmisten kanssa kehän laidalla. He ovat kyllä se asia, joka paljolti näyttelyissä käymiseen tuovat sen ilon/huvin mikä siinä on. Esitimpä tutun kasvattajan uroksen tulokselle PU3 ja serti.

Esja vetskuissa. Tuomarina Susanne Wendell, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT VSP VSP-vet –> FI MVA
Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis nartun pää. Hyvät silmät, korvat, ylälinja ja häntä. Tiivis jäntevä runko. Lihaksikkaat oikein kulmautuneet raajat. Liikkuu ja esiintyy erinomaisesti.

Esjan esittäminen on ihan erilaista kuin Brennan. Esja kun on ”wannabe-adhd”, ei se seisoessakaan niin millään tahdo pysyä paikoillaan löysällä remmillä. Varsinkin kun se tietää että mulla on namia, jota se sitten tavoittelee ahnepossuna. Joten joudun pitää aina remmillä kireästi vastaan ettei se rynni eteenpäin vaan seisoo paikoillaan, josta en tykkää, muuutta minkäs teet. 😀

 

 

Gaarakin tosiaan kävi kehässä pyörähtämässä. Mutta kun se on jo valio ja ainut uroskin vielä/taas, niin mitäpä sitä hirveästi innostumaan ROPista (kilpailu lisäisi voitonriemua). 😀 Sitä itteäänkin kiinnostaa näin paljon:

Tuomari oli kyllä tarkka (kuulin myöhemmin, että arvosteli kai ensimmäistä kertaa näitä?), ja arvostelukin koko paperin mittainen. Hyvä mielikuva jäi ainakin itselle. Gaaralla se pohti etuhampaita joissa on parissa toivomisen varaa, että rokottaako, ja kaivoi esille rotumääritelmänkin avukseen – tästä ei toiset tykkää, mutta ei musta ole huono jos tuomari kehtaa jotain asiaa joskus tarkistaa rotumääritelmästä, onhan se nyt urakka muka oikeasti muistaa kymmenien ellei satojen rotujen rotumääritelmät muka kunnolla ulkoa. Hän päätyi sitten toteamaan mulle suoraan sekä arvostelupaperin loppuun, että ”Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.”. Eli kuten aiemminkin: etuhampaissa on toivomisen varaa, mutta koska purenta on muuten hyvä ja kaikki hampaat ovat tallella, on se muuten ihan kivassa koirassa sen tasoinen virhe, etten muista onko yksi ehkä saattanut asiasta rokottaa muiden näkemiensä virheiden yhteydessä.

Ryhmiin ei jääty, kun mulla oli illalla vielä paikallisen koiraseuran hommia hoidettavana toisen henkilön kanssa, jonka luokse piti keritä. Kun ei ole mahkuja isossa kehässä, harmittihan se ettei päästy siellä edes ”olemaan esillä”, mutta isoksi ei harmistus pääse.

Gaara valioissa. Tuomarina Nina Janger, Suomi. ERI1 SA PU1 ROP
4v. mittasuhteiltaan oikea uros, jolla hyväilmeinen pää. Osittain tasapurenta, etuhammasrivi kulkee hieman vinossa. Erinomainen ylälinja. Raaajaluusto tasapainoisesti kulmautunut. Kinner on hieman korkea. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella, erinomaisen yhdensuuntaisesti edestakaisin. Purennasta huolimatta erinomainen kokonaisuus.

 

 

Tutut islantilaisharrastajat miettivät seuraavia näyttelyitä. Sanoin, että meillä ei varmaan ole tänä vuonna enää kuin Sjoella tässä kuussa (koska on kohtuu lähellä ja sinne oli vain 10€ vetskut!) ja kesällä yksi näyttely jossa on tuomari josta tykkään ja jolle haluan viedä Brennan veteraanina.

Jälkeenpäin aloin ajatella, kuinka mukava fiilis itselle kuitenkin taas jäi noiden tuttujen tapaamisesta. Ihan jo siis seuran vuoksi, joka tarjoaa hyvän päivän, saatetaan hyvinkin jonnekkin muuallekkin näytelmiin eksyä. Varsinkin kun Brenna täyttää nyt keväällä 10v ja alkaa päästä joihinkin ryhmiksiin ilmaiseksi! 😀

 

Holskukehää odotellessa, istuin Gaaran kanssa lattialla. Siihen tuli yksi ~keski-ikäinen mies kysymään, että mikäs tuo on, ja muutenkin juttelemaan. Oli miettimäsä uutta koiraa ja tutustumassa rotuvaihtoehtoihin vähän. Vastailin holskuista oman näkemykseni mukaan. Meidän luota hän poistui tuumaten Gaaraasta, että jätti kyllä oikein hyvän vaikutelman. Kerroin kyllä hänelle useampaan kertaan keskustelun lomassa ja siinä viimeisenäkin sitten vielä, että kirjoa on, Gaara sattuu olemaan helpon pään holsku/koira. Tasainen kaveri, joka tuolla taas lunkisti moppasi lattiaa tuon tuostakin (kellahtaa selälleen ja pyriskelee siinä).

Myöhemmin sama mies tuli uudestaan vastaan, kun olin köynyt autolla vaihtamassa Gaaran Esjaan, ja se kyseli vähän siitäkin. Tykkäsi vissiin siitäkin. 🙂

 

 

 

Mainokset