Nly & agi viikonloppu

 

21.5. näyttely ja 22.5. agility.

oulainen1 Näyttelyaluetta iltapäivällä. Kuvan voi klikata isommaksi

 

Lauantaina ajettiin 150km pohjoiseen, Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Brennan olin sinne ilmoittanut, Esjankin olisin halunnut (vaikka aiemmin samalta tuomarilta onkin vain EH haettu) mutta ilmoittautumisen aikaan oli raha sen verran tiukassa, että ei.

Tuomarina oli oikein mukavana pitämäni Jari Fors, jolla Brenna on ollut kaksi kertaa aikaisemminkin. Molempina kertoina tuomisina Pn2 V-sert. Eli pakkohan sitä oli vielä mennä onnea koettamaan. Kolmas kerta toden sanoo? Se vika serti näes… Sanoin kyllä etukäteen tutuille, että jos kolmannen kerran saadaan tuo sama tulos kuin aikaisemmin, tikahdun varmaan nauruun.

Paikalla oli taas monta hienoa, tuttua islantilaisihmistä. Ja monta mukavaa tuntemattonta/tuntemattomampaakin. 😀 Olette te vaan mahtavia! Sääkin suosi, vasta ihan iltapäivästä kun lähtö koitti, alkoi vettä tulla.

Islantilaisia oli ilmoitettu 10 kipaletta, joista vain kaksi urosta (veljekset). Auts. Varsinkin junnunarttuja pidin oikein nätteinä, ja valitinkin tutulle kasvattajalle, että pitikö sen tuoda tuollaisia meidän sertin viemään! Uroksista mut pestattiin esittämään toinen. Oikein mukava ja tosi nätti uros, mutta tuomari löysi omaan makuunsa sen verran kommentoitavaa, että EH2 tuli. Nartuissa suosikkijunnuni sai myös ”vain” EH2:n, mutta myöskin nätti siskonsa oli ERI1 SA. Äsh äsh äsh meidän kannalta! Valitin tutulle kasvattajalle taas. 😀

Avoimen luokan aikana hykerreltiin kehän laidalla, kun tuomari neljää koiraa katsellessa tuumasi kehäsihteerille ääneen, että ”Onko nämä kaikki samaa rotua?” (ja jakoikin tulosta H-SA väliltä). Hahahahahah!!!! Oi että. No, itsehän nimenomaan valtavasti pidän islantilaisissa olevasta ulkonäkövaihtelusta. Eivätkä luokan koirat olleet mielestäni ollenkaan hullumpia, siis ”ääripäisempiä” yksilöitä todellakin löytyy.

Tuomarointia seuratessa vähän jännitin -ja kyllä, taas valittelin ääneen että ei tänään nyt sitten tulekkaan mitään (hmm, olenpa kamala kituiita)- sillä tuomarilla oli ”tiukan” oloinen linja. Brenna kun on hyvin kevyttyyppinen, pelkäsin että tällä kertaa valittaisikin siitä. Aikaisemmin häneltä Esja haki EH:n pääasiassa siitä syytä että oli arvostelun mukaan hieman kevyt yksilö. Mutta Brennahan on kevyempi.

Sanoin jo edelliskerralla hänellä ollessa, ja sanoin samaa taas: En tiedä miksi, mutta jostain syystä Fors tuntuu pitävän Brennasta. On tykännyt siitä aina. Nyt vetskuluokassa meitä oli kaksi, ja Fors ihmetteli vain vuoden ikäeroa, kun veikkasi sitä isommaksi (B 9v ja toinen 10v). Arvostelussa oli pelkkää hyvää, ja suullisestikkin tuli jotain palautetta kivasta veteraanista. 9v islantilaisen ei tosin omasta mielestäni tule vielä varsinaisesti ilmentää vanhuutta. Ja Brennahan käyttäytyy kuten aina (rauhallisen arvokkaasti mutta samalla tietyllä innolla) ja liikkuu tosi kevyesti ja nopealla tahdilla (itse asiassa saisin ravuuttaa sitä vähän rauhallisemmin kuin mitä teen). Adhd-Esjakin on muka puolen vuoden kuluttua jo veteraani. Hah!

Mutta niin. Tulihan sekin päivä, että näyttelyssä kostuvat silmäni. Voi kiesus. Mutta kun tätä on jahdattu ja odotettu vuosia! Olen tiennyt että se tulee mutta koiran keveyden takia se ei tule helpolla. Ja lopulta kuitenkin vain yksi serti on ns. pilipalituomarilta (eteläisen Euroopan mies joka ei rotua usein kyllä näe), kaksi kotimaisilta miehiltä.

Brenna kiisi kahden muun SA:lla palkitun nartun ohitse ja minä kyykistyin sitä halaamaan onnesta nauraen ja pieniä ilon kyyneleitä pidätellen. Oikeasti! Vihdoin! Roppikehässä tuomari mietti hetken, mutta tulihan sieltä Brennalle sen eka roppiruusukekkin. Eli:

Brenna veteraaneissa. Tuomarina Jari Fors, Suomi. ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet –> FI MVA !!
Keskikokoinen, 9-vuotias. Erittäin hyvin kuntonsa ja ryhtinsä säilyttänyt veteraani. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Kauttaltaan hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä häntä, oikea karvanlaatu. Kevyt tehokas liike. Luonne oikea.

Ryhmäkehistä toki vain heitto pihalle. Eihän meidän taso siellä ole. Mutta tulipahan koettua.

Alla muutama kuva reissusta, mutta ensin yksi juuri tekemäni havainto. 😀 😀

tulokset Hyväksytyillä meinaan ”positiivisia”, eli ei Hyl ja Eva -tuomioita (olipa mulla outo sanavalinta tuossa)

 

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 © krshnkl

 

oulainen8 Minä mutrunaama, paistava aurinko häiritsee. © krshnkl

 

oulainen8Kehän jälkeen. Tylsääää kun kaikki pokaalit on samanlaisia ja -värisiä

 

oulainen8Ryhmien venaamista

 

oulainen8 Hieman paikalla ollutta porukkaa

 

oulainen8”Matkakahvikuva”! (Fb-kaverit tietää… 😉 )

 
 

Sunnuntaina oli agilityä. Kotikisat, ei tarvinnut onneksi ajaa pari kilometriä pidemmälle. Otetaan näistä oikeastaan vain tulostiivistys. Päivä oli pitkä islantilaisille, en tiedä oliko sillä jotain vaikutusta siihen että olivat molemmat keskivertoa hitaampia, varsinkaan Esja ei esittänyt parastaan…

Brennalle yksi typerä vitonen puomin alastulolta. Mitä hittoa, ei tällä koiralla ole erityistä kontaktiongelmaa ollut, ja nyt se napsii vitosia niiltä?? #/=%/#%= Ei nollalla tosin olisi mitään saatukkaan, sen verran monta oli nopeaa nollakoiraa tuloksissa. Yhdeltä radalta en muista mitä kävi, mutta hyl. Vikalla hyppyradalla koira käyttäytyi tosi oudosti ja innottomasti, joten muutaman kiellon jälkeen päätin keskeyttää radan jo ennen puoltaväliä.

A-agilityrata: 5vrp (aika -2,92s)
B-agilityrata: hyl
C-agilityrata: hyl

 

Esjan kanssa saatiin hankittua yksi nolla (ja sijoitus taisi olla neljäs). Jay! Ja kahdelta radalta hyl. Toisesta en taas muista mitään mutta toinen on videolla. Ai kamala… No, lisäsin sen tuohon alle silti. Keppien jälkeiset hypyt sovelsin radalla, olin harjoitellut ne ihan eri lailla, mutta koirat oli hitaampia mitä ajattelin, joten päädyin soveltamaan. Ja koska Esjalla on paha kontaktiongelma puomilla (ei sillä ole mitään tietoa ja intressiä ottaa puomia kunnolla), olisi pitänyt ottaa se nyt oikeasti hyvin, mutta en toki sit tehnyt. Idiootti ihminen. Ja jostain syystä tuon koiran hakeutuminen putkiin on nyt ihan persiillään. Hylky tuollaisesta? Ei mene suoraan edessä olevaan putkeen?? Ei jessus oikeasti! Ja se on tehnyt sen tässä aiemminkin. Grr. Nyt ärsyttää!

A-agilityrata: hyl
B-agilityrata: hyl
C-hyppyrata: 0vrp ja aika -2,41s

 

Gaaralle hankittiin vihdoin ja viimein toinen luva. Ykkösille oli vaan kaksi rataa, ja toiseltakin oli luva niin lähellä. Yksi rima siltä tuli alas, koska mulla oli ajatukset menossa väärälle esteelle, joten tajutessani tekeillä olevan mokani, ohjasin oikean esteen vähän kiireellä. Ärrin murrin, sinne meni se serti… Kaikkea tällaista typerää ja turhaa estettä meillä edelleen. Tahdon nousta!

Kontaktit edelleen tosi hitaat. Varsinkin puomilla koira jöi taas puoitiehen, ja kun odottelin sen hakevan oikean paikan, meni turhaa aikaa. Oltaisiin siis mahdollisesti voitettu rata jos olisin käynyt treenaamassa kontaktit Gaaralle paremmiksi… Nyt sijoitus oli 2. Lisäksi mun pitäisi uskaltaa jättää sitä kepeillä kisoissa. Nyt kuljen vieressä vaikka ei tarttisi! Varmistelen kai niin paljon että vihdoin tulisi ne nousutulokset…

Tokalla radalla voitettiin, tuloksia oli makseilla ylipäätään vain kahdella koiralla. Alla oleva video on ekalta nollaradalta.

A-agilityrata: 0vrp ja aika -9,50s
B-agilityrata: 5vrp (aika -13,66s)