It feels like a waste of a money – or not

 

usa3 Viimeksi heinäkuussa on käyty Gaaran kanssa näyttelykehässä. Silloin se haki 2,5v iässä sen viimeisen sertinsä. Lauantaina 16.4. tuli kuitenkin piipahdettua Vaasa KV:ssä esittäytymässä ekaa kertaa valioluokassa.

Alun perin oi ihan nice fiilikset asiasta, mutta keskiviikkona päivittelin Faboon tällaista:

    Kävin tuossa Gaaran kanssa näyttelytreeneissä piipahtamassa, että joku sitä kopeloisi. Edellinen näyttely kun ollut heinäkuussa, niin mun mielestä hyvä ja oikein koiralle vähän muistutella.

    Nyt kun Vaasa KV on oikeasti nurkilla ja tuli käytyä muistuttelutreeneissä, alkoi oikeasti mietityttää se mikä joskus on käynyt vaan mielessä. Mikä helkkarin itu tässä enää on?? Valioitumisen jälkeen. Maksaa ittensä kipeäksi siitä, että joku vieras vaan tuumaa oman mielipiteensä sun koirasta. Vaikka oltais Pu1, niin mitä siitä enää saadaan. Jos oltais Rop, päivä vaan pitenis jollain ryhmäkehällä, jossa tuomari ei edes vilkaisisi Gaaran tasoa. Ei me sinne kuuluta. Ja jos ei tule SA:ta, niin sit vaan puhtaasti vatuttaa koko reissu.

    Siinä on kyllä pointti, mitä oon joskus aikaisemmin ajatellut: Ainut ”oikea järki” olis vuoden aikana käydä pärstää näyttämässä yhdessä max kahdessa lähinäyttelyssä, mutta muuten säästää rahat siihen että maksaa mielummin ylihintaisesta Voittaja -osallistumisesta. Kun siellä olis saatavana jotain vastiketta rahoilleen jos hyvin käy (tittelin tuomat pari kirjainta ja numero nimen eteen). Ja/tai uskaltautuu käymään erkkarissa.

    Nuorena valioituminen on nice, mutta siinä on ihan erilainen puolensa/järki ravata muutamassa näyttelyssä vuosittain noiden ”iäkkäiden” islantilaisten kanssa, kun edelleen olis se vika serti molemmilla mitä tavotella. Siinä on jotain järkeä vielä maksaa noita osallistumisia! (Toki islantilaisissa on myös se etu, että siellä on monesti (itse asiassa aina) yksi erityisen tuttu porukka, eli saa nauttia sosiaalisesta tilanteesta. Holskuissa sitä vaan möllöttää ja odottaa yksin, ehkä jonkun kanssa saattaa sanan vaihtaa.)

No, hyvät fiilikset palas kun saavuttiin paikalle. Ihan mukava se noissa on käydä aika ajoin. Ihan mukava harrastus nekin mulle. Ja monen tutun kanssa tuli lopulta juteltua! Lopulta myös parin holskuihmisen kanssa, kun oli tuttuja tms. paikalla. Jei! Paikallakin oltiin heti aamusta, kun tahdoin nähdä yhden tutun, joka oli hakemassa koiralleen sitä oakollista näyttelytulos H’ta käyttövaliota varten. Holskujen kehä oli arvioitu alkavaksi hieman yli 12, mutta reippaan puoli tuntia kehä oli ainakin myöhässä, ellei lähemmäs tuntia pikemminkin. Tuomari ei ollut mitenkään hätäistä tyyppiä.

Tuomari kävi kyllä koiria hyvin läpi ja arvostelussa oli muutakin kuin ”hyvä pää ja häntä”. Varsinkin siis joskus olen muilla nähnyt, kun varsinkin valioluokassa tuomarien kommentit lyhenee pahimmillaan yhteen lauseeseen. Hah, maksa siitä nyt sitten. Mutta joo. Varsinkin hampaat tämä tuomari sörkki ja kunnolla. Sormi oli kunnolla koiran suussa ja tunnusteli, kulmureisen takana olevat pienien P1 -hampaiden kohdalla tuomari tunki koko sormensa suuhun asti. Vähän jännitin asiaa muutenkin, mutta varsinkin kun tuomari oli näin tarkka, niin mietin mitä tuumaa: Gaaallahan kaikki hampaat on, mutta aikaisemmin kohtuu ok leikkaava purenta on ajan kuluessa ikävästi muuttunut aika tasaiseksi. Asiassa puhutaan pitkäkarvoilla aika yleisestä ongelmasta. Tuntuu vaan jännältä, että 2,5v iässä koiran purenta oli vielä ok, mutta siitä se on huonontunut. Siis kun on tottunut ajattelemaan, että muunkin kehityksen tasaantuessa, niin kyllähän se purenta pysyy, hyvänen aika sentään. Mutta ei se aina niin mene. Nooh. Elämä on.. (Ja jos puhutaan pitkisten monista ongelmista, ja mun koiralla onneksi ainut ”valuvika” rakenteessa tai terveydessä ainakaan tämän hetken tiedon mukaan oikeastaan on vain paremman purennan toivo, niin ei me kyllä heikoilla olla. ;)). Mutta siis joo, ei tuumannut tuomari siitä mitään. Vähän kyllä mietin, että koska tuntui muuten tykkäävän koirasta tosi paljon, niin ei alkanut sitten ”nipottamaan”.

Vaikka Gaara on ihan vaan ”peruspitkisholsku”, ei mitään kummallista, niin tottahan hitossa sitä vähän röyhisteli mielessään rintaa, kun mulle ROP ruusuketta ojentaessaan tuomari siis tuumasi lisämainintana seuraavaa painotuksen kera:

”Du har en jättefin hund.”

Happyyy? Hell yeah. 😀

Gaara valioissa. Tuomari Roland Fors, Ruotsi.
Keskikokoinen, keskivahva uros joka erinomaista rotutyyppiä. Maskuliininen pää. Hieman leveä kallo. Kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä säkä ja selkälinja. Hyvä asentoinen lantio. Hyvin kulmautunut. Hyvä rintakehä ja eturinta. Liikkuu erinomaisesti sivusta katsottuna. ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Rotukehässä Gaara oli tyypillisen ”kuoleva lehmä”, sitä ei kiinnosta tuommonen. Ja nyt se oli harvinaisen laiska, meinasin kehässä jo ärtyä sille kun ei edes kohtuullisen poseerausasennon ottaminen meinannut onnistua millään. Raah! Mutta ryhmän kokoomakehässä ja varsinaisessa isossakin kehässä sitten ylätyin positiivisesti, koira virkeytyi ja tuntui tosi kivalta, otti mun vinkkelistä hyvältä näyttänyttä asentoakin nopeasti. Oi kun se esiintyis noin useammin! Mutta eihän ne tuomarit siellä holskua katso kuin heikkoina päivinään. Siihen tarvitaan paljon tuuria ja tosi hyvä koira. (No, Gaaran velihän on ollut ryhmän neljäs kerran Kajaani KV:ssä!!)

Seuraavan kerran sitten erkkarissa. Sain synttärilahjaksi Gaaran sinne imoitettuna ja kyydin. 😀 Tosin Gaaran kovatasaoinen veli tulee sinne, että jo sen takia ei pidä pitää lippua liian korkealla… Vaikka olishan joku PU-sijoutus kivaa tavoiteltavaa. Varsinkin kun se yksi ja ainoa erkkarikäynti mikä meillä on takana, päättyi siihen että oltiin ainoa uros jolle hollantilainen tuomari antoi SA’n (ja lopulta VSP:n). Että kyllä me ”palkintopallille” taas halutaan! 😉

 

 

usa3 Vaasa International Dog Show was held at last weekend. Before the show I had little mixed feelings. Gaara got all his CAC’s for Finnish Champion -title when he was 2,5 years old, and this was his first show in Champion Class. It’s 9 months when we last visited at show ring.

Why mixed feelings? Well a couple of days before the show I started to feel kinda ”empty”. Like, ’What the heck is the idea here anymore’ when he already is a champion? I pay big moneys (I have very little money at the moment) just to hear someone’s opinion of my dog and to hunt some ribbons. And with Icies, there is always some good friends of mine at the same time, no matter what local show I schoose to go, so it’s also a happy and social thing. But with Duthcies there aren’t many peoples I know so well, and there even aren’t many participants (Vaasa had 2 longhairs and 4 shorhairs this time), so it’s never the same.

Well, my mind changed when we got there. It’s nice to visit at shows time to time. And I was able to meet and talk with many familiar persons from other breeds. I spent whole day there. We arrived early in the morning because I want to saw an acquaintance of mine with his working line German Shepherd, who needed a show result for his dog’s Working Champion -title. GSD’s were at the same ring than Dutchies, just long before us.

Judge looked every dog closely and took time with everyone. He looked teeth extra well!! Pushed lips properly away and put his finger far to dogs mouth to test them all. Well, Gaara haves all nice teeth, but like many longairs have this problem, his bite unfortunately isn’t the most perfect scissor bite. But when longhairs normally have so many other problems with (missing) teeth and overall health ect, but this is the only problem that my so far all-healthy and nicely built boy is having, I really can’t and wouldn’t complain. Neither did the judge. Actually:

Even though Gaara is just a ”normal longhaired Dutchie”, I was of course having very great time when the judge said following comment when giving Gaara’s BOB -ribbon to me:

”Du har en jättefin hund.” (You have very nice dog.)

So Gaara’s result and critique. Champion class. Judge Roland Fors, Sweden.
Middle size and middle strong male. Excellent breed type. Masculine head. Little bit wide skull. Pretty eyes. Well set ears. Good withers and backline. Well set croup. Well angulated. Good ribcage and chest. Moves excellent from the side. EX1 CQ BM1 CACIB BOB

At the breed ring Gaara was little lazy. He thinks show rings are pretty boring. But at the group ring it was nice to be with him. He took a good pose suprisingly easily and felt really nice. Too bad he isn’t more often like that, it was very nice! Or at least to me it feeled/seemed he was standing well and so on. But oh well, you must have a lot of luck and a very good dog to get a groupd placement with a Dutchie.

Next time we will run at Speciality Show’s ring. But Gaara’s high quality brother will be there too, so only because of that I’m not too positive. But we want even some placement from Best Males ring! 😀 (Our last and currently only Speciality Show ring before this ended so that Gaara Best Male + BOS!)