Granted: Bonfire Dragon’s

 

fin3 S u o m i

Jo usean vuoden ajan olen kutsunut meidän tiimiä nimellä team brenna07, brennanollaseittemän. Nyt pitäisi alkaa tottumaan ajatukseen uudesta nimestä. Bonfire Dragon’s team. Team Bonfire Dragon’s. Tai jotain. Katotaan.

Syksyllä 2015 kävin nähkääs kasvattajan peruskurssin Keski-Pohjanmaan kennelpiirin järjestämänä. Siellä meille luennoivat eläinlääkäri (ja kasvattaja?) Hanna Porthan, kasvattaja Vesa Meriläinen sekä kennelneuvoja ja kasvattaja Milla Mäki-Karjalainen. Kaikki olivat omaan makuun hyviä, mutta varsinkin (pisimmän ”puheenvuoronkin”?) saanut Meriläinen oli mahtava! Tuon päivän perusteella upealla ”jalat maassa” -asenteella varustettu menestynyt ja kokenut kasvattaja, jonka mitä tahansa luentoa menisin heti ja mielelläni kuuntelemaan! Ja niin kurssin jälkeen melko lailla heti laitoin Kennelliitolle kennelnimianomuksen kera kahden vaihtoehdon. Molemmat tarkistin vapaiksi FCI:n sivuilta. Varsin varma tosin olin jo ensimmäisestä, että eipä sitä kukaan muu taida tulla miettineeksi. Muutama vaihtoehto tippui matkalla, yksi kauan mukana roikkunut vasta anomispäivänä. Karkauspäivänänä eli 29.2.2016 nimi on virallisesti hyväksytty ja vahvistettu.

Olin aina varma, että mikäli kennelnimen anomiseen asti joskus jopa päätyisin, tulisi se sisältämään sanan ’dragon’, lohikäärme. Meikäläistä aina kiehtoneita ja upeita taruolentojahan nuo, jos näin tiivistän.

Nyt myönnetyn nimen ensimmäinen osa, englannin ’bonfire’, tarkoittaa kokkoa. Bonfire on eräänlainen kiitoksen lausuminen, kunnianosoitus, ensimmäiselle islanninlammaskoiralleni. Ensimmäiselle rotukoiralleni, ensimmäiselle harrastuskumppanilleni. Yhdelle elämäni tärkeimmistä opettajista. Syvä kumarrus luultavasti uskollisinta ystävää kohtaan jota tulen koskaan saamaan. Kohta yhdeksänvuotias Blenmarin Brenna ”Brenna” (s. 2007). Ja sana ’brenna’ on islantia tarkoittaen kokkoa.

Bonfire Dragon’s.

 

Ajatuksissani on ollut jo kauan alkaa pienimuotoisesti taas blogia pitämään. Edellisenhän onnistuin päivittelemättömyydelläni tappamaan aikaa sitten. Nyt aloitan kaiken uudelta pohjalta. Uuden blogin ja uuden nimen kera. team brenna07 on aina olemassa, vain eri nimellä. Vaikka uuden blogin aloitus kertoo kennelnimestäni ja vähän muista siihen liittyvistä asioista, tulee tämä kuitenkin kattamaan ihan vain normaalia juttuamme. En ole kasvattaja vielä vuosikausiin. Nimi vain löytyy.

photo 1 © Vaasan urheilukuvaus

Ja islanninlammaskoiria ajatellenhan tämä nyt sitten on anottu. Toki kysymys on suuresti avoinna sen osalta, että vaikka tästäkin lystistä on tullut maksettua, tulenko koskaan kasvattamaan. Erittäin pienimuotoinen kasvatustoiminta käy mielessä aina silloin tällöin. Tällä hetkellä kuitenkin puuttuu se materiaali, ja seuraavaan uuteen koiraan / islantilaiseen on vuosia aikaa. Se mitä en kuitenkaan tule koskaan väittämään, on että minusta olisi erittäin hyväksi kasvattajaksi. Olen kovaääninen ja mielipiteitä omaava, joka ei jaksa riidellä mutta uskaltaa usein avata suunsa tarvittaessa, mutta tiedän ja myönnän olevani kaikkea muuta kuin viisas ja kaikkitietävä. Eritoten, mielestäni erittäin hyvällä kasvattajalla on hyvä sukutuntemus ja ylipäätään laaja tietous eri yksilöistä ja linjoista. Ja tätä tärkeää, laajaa tietoutta minulla ei omasta takaa ole. Vaikka kysymällä ja tietoa kaivamalla toki saa infoa kun sitä aikanaan tarvitsee (tutuilta harrastajilta ja kasvattajilta, jalostustoimikunnalta…). Mutta toivon ja uskon kuitenkin joskus voivani olla ”ihan tavallinen”, hyvä kasvattaja: jahdata/toteuttaa omia näkemyksiä ja ”ihanteita”. Muistaa koirassa eräänlainen ”luonnollisuus” (liioittelemattomuus) ja elinvoimaisuus, pyrkiä jokapäiväisessä elämässä tarkoituksessa kuin tarkoituksessa pärjääviin yksilöihin – joilla on potkua harrastuksiin mutta ehdottomasti myös hermoa seurakoiranvirkaan (se on kuitenkin lähes jokaisen koiran pohjimmainen tehtävä: olla mukavana perheenjäsenenä, kumppanina).

Vaikka rotukoiramaailma kiehtoo (enkä todellakaan usko sen totaaliseen pahuuten kuten osa ihmisistä), olen ajatusmaailmaltani varsin avoin enkä vaikkapa suoraviivainen rotupuhtausintoilija. Esimerkiksi useaan kertaan ääneen tuumannut, että mikäli islantilaisilla lähdettäisiin mahdollistamaan roturisteytyksiä, olisin ensimmäisten joukossa tätä tukemassa, mielelläni jopa osallistumassa. Islantilaisten määrä on jatkuvasti ollut tasaisesti hieman kasvussa, mutta geenipooli ei ole voinut muuksi muuttua. Se on mitätön, pienestä joukosta koiria pelastettu (ehkä joitain risteymiä myöhemmin on sattunut vaikka muuta on väitetty, mutta näiden vaikutus on aika merkityksetön nykyään). Ja näkisinkin mielelläni tällaisia risteytyksiä tuomassa uutta potkua rotuun. En todellakaan väitä että tällaisten risteytysten teko on helppoa huvia. Paljon taustatyötä ja paneutumista nämä yhdistelmät toki vaativat jotta mahdollisimman suurella todennäköisyydellä vältytään epäonnistumisilta ja haitoilta, mutta onnistuessaan toivotusti nämä tuovat vaivan monikertoimisesti takaisin. Mutta valitettavasti rodun kuin rodun tilanteen täytyy yleensä valua pahaksi, ennen kuin risteytysten mahdollisuuksista on koskaan roduissa herätty keskustelemaan ja ajattelemaan edes pienenä mahdollisuutena (luoja paratkoon, meillä on rotuja joissa on todennäköisempää saada sairas yksilö kuin terve!!). Lämpeneminen vie valitettavan kauan aikaa… Eniten omaa ajatusmaailmaani aukaisi hollanninpaimenkoiramaailmaan todella astuminen ja havahtuminen kahden muunnoksen ”hätätilaan” ongelmineen. Toisen rodun tarkastelu ja ajattelu teki hyvää näillä aivoille. (Hmm. Tästä mielipiteestäni/ajatusmaailmastani voisin ehkä joskus kirjoittaa lisää omaa pientä juttuakin [kaikkia rotuja koskien].)

Minulle koira koostuu tällä hetkellä ehkäpä 45% terveydestä, 45% luonteesta ja 10% (esteettisestä) ulkonäöstä. Rakenteen toimivuus lukeutuu pääasiassa terveyden piikkiin. Ulkoisesti islantilaisessa itseä nimenomaan miellyttää valtavasti olemassa oleva vaihtelevuus!!! Rodun sisältä löytyy hyvin erinäköisiä yksilöitä, mistä kuuluu osaltaan kiittää niitä kasvattajia jotka eivät ole harrastaneet liikaa ulkonäköpainotteista rajaamista jalostusyksilöidensä kanssa. Rotumääritelmät ovat vain ihmisten luomia tekstejä, joita kaiken lisäksi muokataan aina silloin tällöin ja maiden väillä voi olla selviäkin eroja (FCI, AKC, jne). Eivät ne ole raamattuja. Vain suuntaa viitoittavia ja tulkinnanvaraisia ohjekirjoja. Totta kai ulkonäkö vaikuttaa mielipiteisiin edes jollain tasolla (niilläkin jotka muuta väittävät), se on makuasia ja jokaisella on omat ihanteensa koiramaailmassa, ja monesti se on yksi ensimmäisistä asioista mihin kiinnitetään huomiota. Mutta siis esimerkiksi itselle koiraa tai jalostuksyksilöä valitessa ovat painotukset ulkonäköasioissa varsin pienellä puolella, vaikka tottahan toki omaan makuun nätti ulkonäkö on aina toivottua saada samaan pakettiin! ”Outo/epätäydellinen” ulkonäkö ei ole ollenkaan poissulkeva tekijä jos yksilö muuten miellyttää.

Enempää en näe tarpeelliseksi mielipiteisiini tahi vastaaviin nyt perehtyä. Vaikkei tässäkään ollut kovin paljoa. En viitsi esittelyäkään vääntää. Turha se on vielä. Ensimmäistä mahdollista pentuettani kun saa odottaa vielä niin kovin monet monet vuodet (ja loppupeleissä puhutaan edelleenkin asiasta, jolla ei edes ole sataprosenttista toteutumisvarmuutta koskaan), että ”mitä järkeä”. Lisäksi mielipiteet muuttuvat – ja sitä (koira)maailma pääasiassa vain on, mielipiteitä. Vielä vuonna 2011(?) minusta oli jotenkin erittäin hienoa ja erikoista, että islantilaisella on rotuna vanhat juuret ja se on saanut kasvaa varsin eristyksissä kotimaassaan. No, kuten yllä voitte lukea, en ole ihan tätä mieltä enää nykypäivänä.

Mutta jaa, viimeiseksi:
Mikä islantilainen on minulle? Kaikilta osa-alueiltaan liioittelematon ja kompakti koira sosiaalisella luonteella. Toimiva, yhteistyöhaluinen ja vietikäs kisojen moniottelija, joka pärjää hyvin myös ”vain” seura-/perhekoirana.

 

12032015

Our team: Esja (Icie), Sabaku no Gaara (Dutchie) & Brenna (Icie)

 

usa3 E n g l i s h

For several years I have called our team by name ”team brenna07”, brennazeroseven. Now I should start to get used to the idea of ​​a new name. Bonfire Dragon’s team. Team Bonfire Dragon’s. Or something. Let’s see.

You see, in Autumn 2015 I attended to a breeder’s course organized under Finnish Kennel Club. It’s a small, one weekend course you need to participate in and pass a small final test if you want to apply your own kennel name, prefix, in Finland. So I passsed it, and soon after that send an application to Finnish Kennel Club of my own kennel name.

I have been pretty much always certain that if the day comes, when I’m gonna apply a kennel name, it will contain the ”dragon”. Fascinating and fantastic fantasy creatures that I have always loved very much, to say shortly.

The first part ended up to be ”Bonfire”. It’s one kind of ’thank you’ and tribute to my first Icelandic Sheepdog. My first pedigree dog, my first dog sport companion. One of the most important teachers in my life. A deep bow tawards probably the most loyal friend which I will ever get. Soon nine years old Blenmarin Brenna ”Brenna” (dob 2007). And the word ’brenna’ is Icelandic, meaning bonfire.

Bonfire Dragon’s.

 

For a long time I have planned to start a new, small scale blog. Containing texts mostly in Finnish but also most of the times a brief part in English (when the the title is in English and you can see that American flag like little bit above). I have had a blog before (Finnish), but eventually I ended up ”killing it” with no updates. Now I will ’start everything from a clean table’, like we use to say in Finland. New blog and a new name. team brenna07 will always live, just under a different name from now on. While starting a new blog I’m telling you this thing of my kennel name and other things related to that, however, this blog will contain just our normal life stuff. I’m not be a breeder yet, not in many years. I only have a name.

PS. Forgive my non-perfect English. But I know it’s ok enough and you’ll survive with it. 🙂

 © Taija S.

both photos © Taija S.

Icelandic Sheepdogs were on my mind when I requested own kennel prefix. Of course the question, will I ever actually breed any litters, is still totally open, but very small-scale breeding work have been on my mind every now and then. Currently, however, I don’t have any material for breeding, and it will take many many years before I’m able to take my next new dog/Icie.

But there is one thing what I will not ever say: that I think I would be very good breeder. I think a very good breeder has a good and broad knowledge of the pedigrees/lines and individual dogs in general. And this broad knowledge is something that I just don’t have. Of course information comes to you if you just open your mouth and ask: familiar Icie enthusiasts, breeders, breed club… But I hope and believe, however, that someday I can be ”normal”, good breeder: chase my own views and ”ideals”, remembering and maintaining one kind of ”naturalness” of the dogs (no any exaggerated features) and vitality, to see a dogs who are able to survive in any purpose – dogs who are active and posess ”a kick” (lots of drive) for dog sports, but also nerves to be a good companion dogs. (To be a good companion in everyday life is the most important role of almost every dog. Be comfortable family member, a partner.)

Although I like pedigree dog world (and I really don’t think it’s an all evil thing like some people), my way of thinking is quite open and I’m not totally purebreed freak. Sorry for that. For example there are several times when I have said out loud that I’d love to see cross-breeding done with Icies, some other breeds giving new blood to us. I would be among the first ones to support this and I would be gladly taking part to that. During years, the number of Icies have been steadily/slightly rising, but the gene pool have stayed the same. Out of those few rescued dogs who are the ”ancestors” of the breed when it almost became extinct (maybe later some mixing have happened even if people claim other, but their effect is pretty meaningless today). So I would welcome some crosses to bring a new blood to our breed. Of course these combinations require a lot of background work and dedication, they are not easy things, but if being successful, they will be worth of all the effort. But unfortunately, normally any breed’s situation needs to became pretty bad before the humans will be more positive and see the opportunities of crossing with other breeds. It will take time before people will woke up to discuss and think about it even as a small possibility (dear god, we have breeds where it is more likely to get sick than healthy dog!!). Unfortunately warming to changes takes a long time, I know that… I wasn’t like this from the beginning myself either. But I changed a couple of years ago, and I’ve noticed my way of thinking have had more changes after that too. Specially thanks to the Dutch Shepherd -world, which I have followed closer than before after getting my own Dutchie. There rough haired and long haired variety are having serious issues with the small gene pool etc, and breeders need to start to act now and not tomorrow (like some of them are trying to)! Dutchie world was the thing that finally and truly started to open my eyes and mind. If you live only with the same breed and think only it, you can become ”blind”.

At the moment I would perhaps say, to me dogs are made 45% of health, 45% of character/temperament and 10% of look. To me, functional structure is mostly part of health. With Icelandic Sheepdogs it specifically pleases me to see clear variability in appearances/looks. Quite different types of dogs. ’Thank you’ belongs to breeders who have not shut out otherwise good dogs from their breeding work, even though their appearance may have not been ”ideal”. The breed standards are the only texts created by humans, which are modified from time to time, and between countries there can be clear differences (FCI, AKC, etc.). Every people also interpret them in different ways. They are not bibles. They only give us directions, ”guide lines”. Of course look matters in some level, even for those who claim other, but it’s about opinions what we like and what we don’t. But for me, when I choose a dog and breeding material, it’s not look that matters a much. But of course I hope to get it all in one package like everyone: healthy dog with a nice temperament and with a look I like!

I don’t see it necessary to ”examine” my opinions etc more at the moment. I won’t bother to write a presentation either. It’s kinda useless to do it yet. I mean, my first litter may be possible to expect after so so many years (and hey, it’s not even hundred percent clear I will ever actually get to that point), so there is no sense to do that. In addition, like I have said before, people’s opinions are changing every now and then – and so have mine done during years. And that’s also what the whole dog world mostly is: opinions.

But oh, lastly:
What is Icelandic Sheepdog to me? In all aspects non-exaggerated and compact dog with social nature. Functional, willing to work and high drive multipurpose creature, which also goes well ”only” as an companion/family dog.

Brenna’s first veteran class, 2015. Photo © Emilia S.

 
 
 
 

Mainokset